Kevätpenkki

Kevätpenkkini kasvihuoneen vieressä on kauneimmillaan nyt kevätkukkijoiden valloittaessa sen. Olen useampana vuonna kokeillut kukkapenkkiin eri kasveja, testi-istuttanut, hionut, miettinyt ja työ on vieläkin kesken. Ehkä kevätkukkijoiden osalta alan päästä sellaiseen sekoitukseen joka tuntuu hyvältä. Nyt tässä kasvaa sekalainen joukko esikkoja, tarhakylmänkukkia, sipulikukista pikarililjoja, helmihyasintteja, persiansinililjaa, aluskasvina metsämansikkaa sun muuta. Pikkuisen myöhemmin tulppaaneja ja narsisseja. Kesävaiheessa toivoisin, että tässä kasvaisi paljon eri värisiä akileijoja, tädykkeitä, salvioita ja jotain mistä en ole oikein päässyt vielä perille. Syksyllä sitten enemmän syysleimuja ja punahattuja joita yritin kylvää siemenestä viime kesänä.

Tiedän, että kaikkia kasveja pitäisi oppaiden mukaan istuttaa vähintään kolme kappaletta, mutta pidän vain enemmän sellaisista tapettimaisista istutuksista jossa tietyt kasvit ja värit toistuvat niin, että se näyttää kauniilta. Makuasioita vahvasti.

Esikkoja on aniiliinin ja vaalean keltaisen värisenä

Penkin keskivaiheilla on runoilijanarsisseja

Penkin taustalla olevassa kivimuurissa kasvaa tuoksuorvokkeja ja metsämansikoita

Kasvihuoneen kulmaan on istutettu Snow queen -kärhö, kasvihuoneen seinää vasten Näsiä, Mustavadelma ja Vadelma

Värit ovat yksinkertaisia, valkoista, lilan eri sävyjä ja sinistä, Valkovuokkoja on tänä vuonna tullut lisää penkkiin. Niiden tilalla kukkii myöhemmin Arovuokot.

Palloesikkoja ja Pikarililjoja kasvaa koko matkalta siellä täällä, ihan siksi, että ne ovat niin ihania

Mietin tänään, että äitiys on laji jossa ei voi koskaan onnistua täysin mutta epäonnistua voi pahasti. Jotkut eivät niitä kultakimpaleita saa (jotkut eivät edes halua) ja toiset puolestaan saavat niitä liikaa. Minkään muun asian vuoksi en mene niin hajalle kuin jos lapsilla on jotain huonosti ja sata kertaa päivässä nöyrryn heidän edessään kiristellen hampaitani, nieleskellen naurua tai kyyneleitäni (en ennen lapsia edes tajunnut, että jokaisessa lapsessa asuu synnynnäinen koomikko). Heitä tahtoo suojella maailmalta mutta ei voi, he syntyvät mukanaan vanhemmille annettu tieto, että maailma vie heidät lopulta pois luotasi. Sinä yrität heitä saattaa jonkun matkaa huutaen kannustuksia, komennellen, opastaenkin, mutta he tekevät aina omat ratkaisunsa joille nikottelet tai hekottelet. Heitä rakastaa ehdoitta -ja syystäkin -heidät kun on tänne maailmaan itse tuonut. Välillä tahdon vain paeta niitä äitiyden kurjia puolia karkuun puutarhan helmoihin joka sekin tulee jonain päivänä muistuttamaan niistä pienistä ihmistaimista joita kannoin ja se puutarhan nurkassa seisova puu on kasvanut saman matkan kuin tuo jo itseäsi pidempi lapsi. Suurempi, korkeampi. Samaan aikaan kun itse painut kumaraan ja muutut hiljalleen mullaksi.

Äitienpäivä on hyvä tekosyy saada kukkanen. Sain kyydin taimistolle ja valita max 20 euron lahjan. Valitsin kirsikan. Hän on Prunus Incisa Kojo-no-mai, Japaninkääpiökirsikka. Pikkuinen valkokukkainen kirsikkapensas. Istutan sen kuunliljapenkereeseen muiden kirsikoiden joukkoon ja toivon parasta. 

Yksi kukka oli avautunut taimistolla

Otin siellä taimiston pihalla (Muhevainen) kuvan parkkipaikalla kasvavasta Rusokirsikasta, aika ihana sekin.