Puutarhakierroksia

Ruusumantelin kerrotut nappikukat avautuvat, kaksi päivää peräkkäin paistoi aurinko, on aihetta iloon

Villitulppaaneista myöhäisemmät kukkivat kivikossa, lajike on Tulipa hageri little beauty, pikku kaunotar hän onkin, aivan nimensä veroinen

Ihaninta on puiden lehteentulo, Pylväshaavalla on kauniit kuparinväriset nuoret lehdet jotka kahisevat tuulessa. Aurinko on paistanut muutaman päivän, mutta tuuli on ollut kova. Ikkuna on kuistin, siellä istun huonoilla keleillä haaveilemassa

Lähikuvassa kaariportissa kasvavan Marjatuomipihlajan omenankukkia muistuttavat kukinnot

Kivikossa repalelehtinen Japaninvaahtera on tullut lehteen, terävät piipat kuuluvat lilanvärisille pikkuiriksille

Ihanimmilla puilla ja pensailla on nuoret mausteisen väriset lehdet, tässä Sirotuomipihlaja, Katsura, Mustaselja ja Tumma kaunotar yhdessä. Taustalla Viiruhelvet nousevat ja Kurjenpolvi Raven kukkii pian tummanlilan värisin kukin

Isotuomipihlajat ovat lemppareitani, ihan tavallisia

Tuoksuköynnöskuusaman kukinta on alkamassa. Oli kyllä jännä kokea ensimmäinen talvi vihreän kuusaman kanssa, se ei pudottanut ollenkaan lehtiään.

Tarhavarjohiippa Lilafeellä on myös kuparinhohtoiset lehdet kun ne avautuvat, muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Istutin nämä Katsuran ja Mustaseljan luo kun tahdoin nähdä yhteensopivat värit...minusta todella kauniit. Kukkanuput ovat lilat kuten nimikin kertoo.

Meidän ja naapuritalon kapean kujanteen puolelle haaveilin jotain pylväsmäistä puuta, mutta luonto ehti ensin. Olisikohan itsekseen rajalle tullut nyt jo muutamassa vuodessa isoksi kasvanut puu jokin jalava? Joka tapauksessa se on minusta huippu...näkyy kirjastohuoneen ikkunasta sisällekin. Naapuri varmaan luulee minun istuttaneen sen...siitä tulee iso.

Koristeomenoiden lehdet ovat niin kauniita...Makamik.

Olo on vähän ontto kun muutama vuosi sitten päätin istuttaa vain monivuotisia tulppaaneja...luin kaiken käsiini saaman materiaalin. Monivuotiset eivät ole vaan yhtä herkän kauniita kuin ne kerran kukkivat (pikkutulppaaneja lukuunottamatta). Kuvassa kuunliljapenkereessä Kuriilienkirsikan seurassa jokin apeldoorn-tulppaani sekoituspussista. Parhaiten minullakin uusivat kukintansa vuosi vuodelta apeldoornit, fosterianat, Darwinit ja tietysti villitulppaanit.

Sirotuomipihlaja jatkaa kukintaa aika pitkään

Tumman kaunottaren nuput (koristeomppu)

Tulipa Ollioules. Myöhemmin pergolassa kukkivat lempitulppaanini laventelin väriset Bleu aimablet yhdessä tulipa orphanidea flava -vaaleankeltaisten kreikantulppaanien kanssa. Vaikka Villi niitty -kauppa lopetti niin heidän kulttuuritekonsa ja perintönsä elää eteenpäin ainakin minulla kasvitieteellisten tulppaanien muodossa.

Kaikki köynnökset ovat heränneet henkiin mikä tuntuu niin kesäiseltä. Kiinanlaikkuköynnös kuvassa, taustalla Ruosteviini ylhäällä pergolassa. Kaikki kärhöt ovat oikein pirteitä runsaista sateista johtuen ja useimmissa on jo kukkanuputkin. Viiniköynnökset tekevät myös lehtiä.

Japaninkääpiökirsikka on nyt kukkeimmillaan

Jalo-onnenpensas kivikossa on nyt tosi keltainen, miltei kukintansa lopussa. Kohta tulevat lehdet kukkien tilalle.

Kevät etenee omaan tahtiinsa, puutarhakierrosluku kasvaa..tietokoneeni irtisanoutui, yritän lainakoneella kierrättää ja se on vähän hankalaa. Muutoin tuntuu miltei kesältä vaikka sataa, on vähän lämmennyt ja kaikkialla on niin vihreää. Koulutkin loppuvat ihan kohta. Kaikki sujuu kuten aina vaikka välillä itse luulee luonnon vitkuttelevan. Kullerotkin kukkivat niinkuin aina koulujenlopetusviikolla. Siitä alkaa kesä. On tämä kevät-kesäkausi niin hämmentävän lyhyt Suomessa. Hyvä jos kierrokset kovenee.