Kirsikankukkajuhlan ovella

Melkein kokoajan sataa ja tuulee. Tänään oli puolipäivän mittainen tauko ja ensimmäiset Rusokirsikan kukat ehtivät avautua. Pidimme lapsen kanssa pienet kirsikankukkajuhlat kiviportailla. Maisema vihertyy (tai punertuu kun katsoo koristeomppuja) joka päivä hieman lisää. Valko- ja sinivuokot kukkivat ensimmäistä kertaa samaan aikaan luonnossa. Kertoo omaa tarinaansa koleasta keväästä.

Helsingin kirsikankukkapuiston juhlan päivämääräksi huomasin 14.5., siihen mekin tähtäämme. Pienempi rusoistani ei ole edes avannut kukkiaan ja muutkin kirsikkapensaat ja puut ovat nupussa vasta.

 Rakastan tehdä iltakävelyitä tienoollamme katsomassa kirsikkapuiden ja onnenpensaiden kukintaa. Monet ovat istuttaneet niitä puutarhaansa. 

Ehkäpä elämän tarkoitus on vain nauttia kirsikankukista, sitä pohdiskelin kun seisoin tähyilemässä omaa puutani. Sillä on ikää viisi vuotta ja on kasvanut suuren puun mittaan. Kukinta runsastuu vuosi vuodelta, pitää vain olla kärsivällinen. Ei ole ollenkaan turhaa istuttaa näitä puutarhaansa jos rakastaa kirsikankukkia. Olen yleensä ostanut yhden kirsikkapuun tai pensaan per vuosi. Tänä vuonna en yhtään, mutta tahtoisin ah tahtoisin.

Hetken aikaa maailma on vaaleanpunainen.

Muutakin sievää on

Rusotuomipihlajan puna ja koivun viherrys

Pikkuesikot tummahelmililjojen lomassa

Villitulppaanit

Onnenpensaan kulta

Pikarililjat

Anemone nemorosa Royal blue eli sininen valkovuokko

Pikkusipulit ja pienet kukkapenkit, improvisoidutkin

Sateen pieksämät tarhakylmänkukat, palloesikot ja helmililjat

Vaaleanpunainen helmililja.

Nyt taas sataa ropisee.