Sateinen pikku Pariisi

Syksy tuli puutarhaan. Syyskuu, toinen vuoden lempparikuukausista. Tänään asettelin piiskaavassa sateessa Eiffelin kiven päälle, vähän kummallinen, mutta aika hauska. Tälläiset miniatyyriprojektit ovat valtavan kivoja, mitään stressiä näistä ei saa aikaiseksi, mutta sen sijaan hauskuutta elämäänsä. Oikealla pensaskirsikka Kirsa ja Suklaakirsikka, ehkäpä he kukittavat eiffelin tienoon ensi keväänä kuten oikeassakin Pariisissa..

Kiven edustalle, Eiffelin luo istutin aiemmin pari sinistä kellokukkaa sillä ajatuksella, että muistuttavat Seine -jokea (oikean Eiffelin jalan juurilla kasvoi kylläkin tavallisia esikkoja eri väreissä). Ja joen rannalle korkeampaa heinämäistä Hietaliljaa ja sitten siihen tulee myös Paratiisililja viekkuun. Oikealla näkyvä Nukkapähkämö on se paras perhos&mehiläiskasvi puutarhassani, ihan ehdottomasti suosituin. 

Sinistä tuli nyt muutenkin tahattomasti lisää, voi ei miten kaunis on Jalokello Fuji blue, vähän kerrotumpi tapaus kuin vaaleanpunainen Fuji. Sinisen miellän voimakkaasti kevätväriksi, syksyllä se miltei puuttuu puutarhastani kokonaan. Nyt on sitten jotain sinistäkin.

Minusta on niin ihana hetki kun hortensiat alkavat saada vaaleanpunaista sävyä kukkiinsa

Sateessa kukitaan vielä, Tuoksuköynnöskuusama

Giardina -köynnösruusu täysin avautuneena ja sadepisaroituna

Kesällä kylvetyt Myskimalvat

Ja yksi pieni henkilökohtainen unelmani toteutui...istutin salaiseen lehtoon Vanamon (se on tuo lankaköynnöstä muistuttava huitula kuvassa (lehti on sinivuokon). Aion paiskia hommia jotta saan viihtymään meillä.

Kesän ulkoillut äitienpäivähortensia tekee hauskasti sinisiä ja punaisia kukkia

Riippapelargonit ovat vielä uhkeimmillaan (vietämme sen viisivuotispäiviä)

Osan pelargoneista toin sisään suojaan sateilta

Ja vaikka vannoin etten tätä Lyhtykukkaa pihaani päästä (oli melkoinen riesa vanhassa puutarhassani, leviää) niin Prismasta ostin sen taas. Istutan sen ruukkuineen päivineen maahan salaiseen lehtoon. On vaan niin makea syksyn symboli oransseine lyhtyineen. Edellisessa pihassa poimin aina lyhtyjä sisään kuivumaan ja asentelin kuivat lyhdyt jouluvalojen päälle Halloweeniksi. Ehkäpä on taas sen vuoro...elämässä saattaa osat vaihtua suurissakin linjoissa, mutta jotkut jutut toistuvat ja kertautuvat. 

Kelloköynnös luulee tervetuloa -kyltin koskevan sitä ja pyrkii ovesta sisään. Vai onko se vihje, että on aika siirtää kesäkukat kuistille? Kukkasipulitkin ovat nyt matkalla Hollannista tänne. Onneksi tuli tilattua vain pieniä sipuleita laiskuussyistä. Ei tarvitse kaivella kuoppia, tökkii vaan istutuspuikolla. Miellyttävä syyspuhdetyö.