Utuista ja hämärää

On niin harmaata ja sumuisaa, että päivän yön vaihtuminen on häilyvää. Yön aikana ehtii maisema muuttua ja ruska syventyä. Pihan perällä lintukylvystä heijastuu puiden harvenevat siluetit. Jännitän ehtiikö ainokainen asterini kukkia, se roikkuu lintukylvyn yllä.

Pihan perällä myös Tammenlehtihortensia tekee vielä uutta ja söpöä pikkulehteä. 

Sade huuhtelee Lamoherukoiden lehtiä jotka punertuvat, herukalla on oma rytminsä, lehteentyy ensimmäisten joukossa keväällä ja syksyllä hakee ajoissa värinsä

Syysvuokoilla on paljon helminuppuja vielä, kauniita

Avautuvat hiljalleen sateeseen, enää ei ole kiire

Syyspuuhista ja somistuksista nautin täysillä. Sisäänkäynti on vielä rehevä ja kukkaisa. 

Syyskukista saan näistä niin paljon energiaa. Pikkuinen tädyke ja havucalluna ja lempparikukkasiani Syklaameja (jotka pakkaset vievät joinain vuosina aivan liian aikaisin). Ruusukin vielä ulkoilee.

En ole ennen huomannutkaan, että jotkut syklaameista tuoksuvat paremmalle kuin hienoinkaan hajuvesi.... 

Syyspuuhat etenevät hissukseen, eilen hiipparoin iltahämärissä poimimassa talteen kukkalaatikoista pelargoneja ja muratteja

Murateista puheen ollen...olen kamalan kateellinen yhdestä asiasta erityisesti tanskalaisille ja ruotsalaisille...ja se on ajatus talvivihreästä köynnöksestä. Lähimmäksi tätä ihmettä pääsin istuttamalla vironmuratin (Hedera Helix Baltica) kasvihuoneen suojiin, mutta suoraan maahan. Kastellut en ole ja viime talvi oli leuto, mutta siellä se nyt kasvaa ja viheriöi -toistaiseksi. 

Olohuoneen likaisen ikkunan läpi otettu suhero kuva pergolasta paljastaa ruosteviinin ihanan syysvärityksen...

Lyhtykoiso tai Lyhtykukka päätyi kauhurinteeseen hopeanhohtoisen havun vierelle. Vieläkin odottelen sipuleja ja voitin jättipotin Vaaleanvihreää -blogin arvonnasta. Ihania kukkasipuleita. Olo on kuin Hannu Hanhella (ei kuten Hansu Hanhella - se laiska mummo ankan renki - nauratti kun lapsuudenystäväni kertoi kerran pienenä haaveilevansa olevansa aikuisena kuin Hansu).