Syyskuu tuo syksyn

On niin syksyisen kaunista. Naapuripelto on vieläkin puimatta, vehnä alkaa kellastua. Otin kuvan muistoksi tännekin, en muista nähneeni ennen syyskuun melkein syyskuun puolessavälissä viljaa enää pellolla.

 

Pellon vieressä on silta kuin Suomifilmistä, sen ylle kaartuu koivu ja alla virtaa Monikonpuro. Siinä seisoin tovin ja tuijotin viljapeltoa, siinä on jotain rauhoittavaa. Syksy on rappioromanttista aikaa, kaikki lakastuu värikkyyden kautta. Ihmisellekin tapahtuu jotain. Melankolia ehkä kasvaa hitusen jokaisen putoavan lehden mukana. Hyvästelemme kesän ja toivotamme talven tervetulleeksi. Meillä on syksyiselle kuukaudelle ihan oma nimikin, Syyskuu. Meidän kuukausilla on luontonimet, agraariset. Ehkä pitäisi viettää Kekriä vanhaan tapaan, katkaista pimeä kausi.  

Omassa puutarhassakin voi tehdä syksyn löytöjä, kuten monta vuotta sitten kylvämiäni Punaluppiota jotka yhtäkkiä huomasin Keltajapaninangervon ja Kartiovalkokuusen luona. Kylvöstä on varmaan viisi vuotta, hännän hyppylääkään ei ole aiemmin kasvista näkynyt. Kiitos yllätyksestä. 

Tämä jonkin sortin Punalatva on hidas kuin etana, olen jo pari kertaa hermostunut siihen...Syyskimikkikin valmistautuu kauan kukintaan. Kasvit kuin kärsivällisyysharjoitukset... 

Salainen lehto on pikkuisen jo kasvanut, ennestään tässä ei kasvanut mitään. Kaikkea olen ympännyt sekaisin, uutta ja vanhaa. Raparperia, Tuoksumataraa, Metsämansikkaa, Asteria, Tammenlehtihortensian, Jasmikkeen, orvokkeja, vuokkoja...Maa on aika mutaista, pitäisi keksiä joku maapohja tai katemateriaali. Halpa tietysti, sanomattakin selvää. Noita kivilaattoja löysin kun siivosin lähimetsän. Harmi vaan ettei ollut enempää. 

Projektit ovat ihania. Eniten pidän hitaista muutoksista ja kevytsuunnitelluista jutuista. Kuten tästä sisäänkäynnin luona olevasta sekamelskasta jonka ymppääminen on kestänyt jo 7 vuotta...ja jatkuu...välillä kiva hoksata siirtää tänne jotain muualta puutarhasta tai ostaa uusi kasvi. Kivet löytyivät luonnosta. Kauhurinteen toinen puoli kyseessä. Pikkutalvio on viimeinen juurtunut ja levittäytynyt vähän kaikkialle, muutoin tässä kasvaa kaksi lilakukkaista syreeniä ja pari havua, keltajapaninangervoa ja jotain muuta angervoa, niitä olen lisäillyt pistokkaista. Sinisävyinen kokonaisuus tuli tästä enkä ole edes sinisen ystävä, mutta sattumalta ja mikä ettei. Perennoista tässä kasvaa siemenkylvöksiä: Siperianpallo-ohdaketta, Virginiantädykettä ja Unelmatädykettä

Ja olin superiloinen kun löysin tosi edullisen perennan tähän lisukkeeksi, kyseessä on Sinietelänherne. Itselleni ihan vieras kasvi, mutta hienon näköinen kuvassa, vähän kuin taivaansininen lupiininkukka. Pienen pistoksen koin tätä istuttaessani, kasvin ohjeissa kun luki ettei se pidä lainkaan siirtämisestä. Siinä on ja pysyy. 

Tämä kesä on ollut orvokkien, jotka ovat jatkaneet kukintaansa aikaisesta keväästä tänne syksyyn

Näitä vuoden alussa kylvettyjä orvokinsiemeniä saa nyt ihastella sateessa eri väreissä; farkunsinisenä

Ja mustana

Lähimetsässä on ihana polku jonka ylle kaartuu Pähkinäpuita...

Minä oikaisen tästä yleensä kauppaan ja kohtasin täällä kerran myös hirven, vähän kyllä pelästyin

Lehtikattojen alta...

Kesäkukkakoppani on vieläkin tyhjä, ajattelin olla karski ja pelastaa vain jotka mahtuvat tähän kaukaloon, muut saavat jäädä ulos pakkasiin asti. Hui.

Lanseerasin  taas syksyn kunniaksi kolmen euron viikkobudjetin kasviostoille. Nippanappa budjetissa kesäkukkaosastolta -70% Japaninvaahtera Emerald Lace. Laitan vielä maahan piakkoin. Tosi nätti lehti. Nähtäväksi jää kupsahtaako heti.

Pariisissa sataa aina..ja on hopeanhohtoa

Toinen improvisaatiopenkki syntyi köynnösruusun ja alppikärhön juureen: äidiltä saatu Kotakuusaman pistokas ja kesällä kasvihuoneeseen kylvetyt akileijat istutin tähän, ensi keväänä näkee toimiiko. Kotakuusama kukkii pinkein kukin, akileijojen pitäisi myös olla pinkkejä ja ruusu on pinkki, se on sitten kai selvä peli värien suhteen. 

Kuisti täyttyy hiljalleen...kesä ulkona teki hyvää Hernesypressille, viime joulun glitterit ovat miltei poissataneet

Murattiorvokki kasvoi myös hurjasti kesän aikana ja pääsi nyt sisään turvaan amppeliin

Kummituspuun tuon halloweenin tienoilla olohuoneeseen tunnelmaa tuomaan, ylälaidan hörselöt kuuluvat Unelmalle. Onneksi sisäkukkaset eivät (yleensä) lakastu talven tullen.