Auringonpilkahduksia ja voittosipuleja

Onnea on aurinkoiset päivät sateisten välissä. Linnut lentävät ylitse ja kaakattavat mennessään. Onko nämä nyt niitä joita ystäväni lennokkaasti kutsuu valkopaskahanhiksi?

Sininen taivas on oikea aarre monen harmaan päivän välissä. Välillä kun maailma tuntuu karsealta paikalta ja tulee kotiin suurten puiden välistä niin tuntuu kuin iso painolasti putoaisi selästä omaan pihaan tullessa. Isot puut ovat niin turvallisia.

Naapurin iso vanha Tammi

Ja oma Rauduskoivu riippuvine oksineen. Tänä vuonna taas vannon pyhästi haravoivani sen ja monen muun lehdet maasta kertarysäyksellä säästääkseni hermojani. Saa nähdä kuinka käy...

Oven luona vieläkin Keijunmekkoja tanssahtelemassa

Kuistilla kesäkukat ja tungos: Verenpisara lähti talvetukseen

Ja sisään töin myös Neidonhiuspuun, tahdon ihailla sitä talvella

Viime tipassa tein marjalaatikon perunalaatikosta. Mansikoita ja mustikoita ja keväällä maljakoon leikatusta oksasta mustaherukkapuu keskelle. Pitää ehkä hommata toinen laatikko ensi kevääksi perunalle.

Sipulikukkien pariin pääsin viimein kun Vaalean vihreää -blogista voitin aika upeita kukkasipuleja, niistä  pikarililjat piilottelin tähän mökin luo salaiseen lehtoon

Ja jouluruusujen luo Rusokuusamien alle Talventähtiä, minulla ei ole niitä koskaan ennen ollut, mutta olen haaveillut niistä pitkään

Ja niiden viereen Lumikelloja

Läheisellä asuinalueella Rusokirsikat punertuvat päivä päivältä. Ja ah nuo pikantit muovituolit ovat kyllä maiseman kuin maiseman kaunistus. 

Pelloilla vilja lojuu sateessa edelleen. Alan saada tästä näkymästä jo stressiä...kylmäverinen viljelijä...huomasin pellonlaidassa kasvavan Pallo-ohdakkeita. Jostain ovat tännekin levinneet. 

 Syksyn siemenkylvöjä aina harkitsen, mutta toistaiseksi tyydyn aina vaan sipuleiden istutukseen. Tai käyn kyllä ravistelemassa kuihtuneita siemenkotia kukkapenkkien yllä. Olen tälläinen keinosiementäjä, heh. Tosin tänä vuonna sipulien istutus jää vähälle. Ne hollannin kukkasipulit...posti on hävittänyt lähetyksen ja käsittelee nyt korvaushakemusta..johon menee viikkoja joten en ehdi enää tilata uusia kun ei ole nyt rahaakaan. Rahat siis meni, mitään ei tullut. Tämän syksyn istutussaldoksi jää ihanat Vaalean vihreät -arvontasipulit, olen onnellinen niistä.  Hieman tuntuu, että postin kanssa on vastatuulta, vuoden sisään kolmas korvaushakemus menossa. Ensin postinjakaja hurautti istutukseni romuksi (näin sen sattumalta, oli koominen näky kun yksi tuivioraukka raahautui siellä auton alla mukana), seuraavaksi antoivat lastenvaununi postista hiprakassa olevalle golfkärryä hakeneelle miesporukalle (vaunut mäsänä sen jälkeen). Ehkäpä saan vielä vuoden postiasiakas -tittelin.