lauantai 24. lokakuuta 2015

Nature morte

Eli kuollut luonto (taiteessa termi tarkoittaa kylläkin asetelmaa, vaikkapa sellaista perinteistä kukkamaalausta). Oman sommitelmansa on tehnyt Rusokirsikka, se pienempi puu. Tiputtaa lehtensä myöhemmin kun kasvaa suojatulla kuunliljapenkereellä. No, luonto kyllä näyttää kuolleelta muttei onneksi ole sitä.

Omassa puutarhassa on vielä vähän syysvärejä. Myrsky kasteli puutarhan ja tiputti loput lehdet puista. Seuraavaan kukoistukseen on miltei puoli vuotta. Yöpöydällä lojuu sipulikukkakirjoja, haaveilen niistä ensimmäisistä lumikelloista ja talventähdistä. Olisipa taas leuto ja vähäluminen talvi niin pääsisi nauttimaan niistä aikaisin.

Pihan perällä pakkanen ei ole päässyt puraisemaan, salaisessa lehdossa on vielä etupäässä vihreää. Kevätlinnunherne kuvassa, se kukkii liloin tuoksuhernemäisin kukin ja on ihan luonnonkasvi meillä.

Ja tämä on muistaakseni Unkarinsinivuokko...tai sitten valkoinen sinivuokko. Se nähdään sitten keväällä.

Jätän kaikki lehdet maatumaan lehdon uumeniin. Vuokot pitävät siitä. Onhan se vähän sotkuisen näköistä ja riski on, että ötökkäkanta lisääntyy, mutta näinhän se luonnossakin menee. Minun unelmaani kuuluu, että puutarhassa on hoidettuja ja villejä alueita, vaikka se pieni onkin.

Kullankeltainen koivunlehtimassa jää sekin käyttöön, kauhon sitä arkojen kasvien juurille (ellei tuuli onnistu viemään mennessään). Mitään talvenarkoja kasveja en suojaa vaan annan muutoin olla.

 
Kukas se sieltä pilkistää pylvään ja pöydän välistä? Arvaan jo kuka. En päässytkään Pohjantähtiruususta eroon vaikka se iso ryökäle muutti jo Lohjalle. Juuret olivat kai Kiinassa asti. 

Uusia lehtiä on puhjennut Illakkoon

Herkullisen punaisia ja keltaisia syysvärejä ahmin tänään. Mustaluumu.

Marjatuomipihlajat ja Alppikärhö, kultainen portti pergolaan


Lämmintä seinustaa vasten on turvallista puhjeta vielä lehteen, se herttainen Sweetheart rose ei kukkinut vielä tänä kesänä. Olisi ihana nähdä sen pienet vaaleanpunaiset ruusunkukat ensi keväänä kietoutumassa Vuorikärhön tummaan lehvästöön. Riippuu varmaan pitkälti talvesta kuinka onnistuu.

Vielä on syysvärejä, kaunistakin. Pallesorvarinpensas on yksi parhaista. Yritin alkuvuosina miettiä paljon syysväritteisiä pensaita ja puita koska olen aika hulluna niihin. Pelkkä syysväri ei riitä vaan lehtien tulee pysyä kiinni pitkään jotta ehtii nauttia väreistä maksimaalisesti. Testausvaiheessa olen vähän vieläkin näiden suhteen.


Kukintaansa myrskytuulista huolimatta jatkavat syysmyrkkyliljat. Se Hollannista saapunut myrkkylilja ei lähtenyt sisätiloissa kasvamaan joten peittelin senkin paraatipenkin multiin odottamaan ensi syksyä.

Kaunis syysväri on Onnenpensaalla, haaleankeltainen liloin aksentein. Se on siitä harvinainen pensas, tulee lehteen heti keväisen kukinnan jälkeen ensimmäisten joukossa ja pudottaa lehtensä viimeisimpänä

Keltainen Happomarja muuttuu syksyllä punaoranssiksi

Kivikon suojissa muutama japaninvaahteran lehti on säilynyt ja muuttunut kirkuvanpunaiseksi. Tosi harvinainen väri näissä syysvärityksissä muuten, aika harvalla kasvilla on näin punainen väri. 

Syysväriä ovat saaneet viimein myös kukkapenkin aidanteena kasvavat Verikurjenpolvet ja kellastuvat Keltapäivänliljat, niiden vieressä Jouluruusujen paikka, niiden tummanvihreät nahkeat lehdet ovat oikealla


Väin vähän pronssisemmaksi muuttuvat Tarhavarjohiipat, etualalla hopeinen ja talvivihreä, pinkkikukkainen Harmaakäenkukka


Koivu on täysin lehdetön...nyyh


Tammi on vielä kullanruskea

Talvella siirryn kuistille haaveilemaan. Minut voi nähdä tuossa ikkunassa katsomassa kaukaisuuteen. Verannalla on ikuinen kesä pelargonin kukkien myötä.

Ostin ensimmäisen pienen jouluruusun
 seuralaisekseni
Pienistä mukuloista tuli apila, Käenkaali on itänyt

Ja tekee samalla kertaa hellyyttäviä vaaleanpunaisia minikukkasia.

Vielä kiitän kovasti haastevastauksista Annelia & Vaalean vihreää, pian pääsen niiden kimppuun. Viikonloppuiloja kaikille!

19 kommenttia:

  1. Kaunista! Ja ihana keväinen vuokkukuva muuttanut otsikkoon :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Joo vuokkoja, mua vieläkin naurattaa se yksi puotisi mainos "ainahan se on mielessä - kevät nimittäin" :)

      Poista
  2. Kyllä on komeeta ruskafäriä. Täälä ei voi ku haaveella tuallaasesta. Ny on torella hailuune ruska. Ihanat syysmyrkkylilijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika. Miten niin ei voi? Olisiko kuitenkin joitakin pensaita jotka sielläkin saisi kunnon ruskavärit, epäilen kyllä, että voisi olla. Täälläkin ruska vähän normaalia myöhemmässä tänä vuonna.

      Poista
  3. Sinulla on kyllä hienosti noita syysväriä tuovia kasveja. Niillä on suuri merkitys syksyn ankeudessa! Itsekin olen niitä pyrkinyt haalimaan, mutta tänä vuonna värit jäivät aika valjuiksi. Sait minut innostumaan pallesorvarinpensaasta. Upea väri!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello. Tänä vuonna värit myöhemmässä ainakin täällä. Pallesorvarinpensas on kyllä nätti, vaikuttaisi pysyvän pitkään nuo lehdet siinä.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus taas! Paljon kauniita kasveja, joista tunnen vain osan... Onpa teidän puutarhassanne tosiaan isoja, komeita puita!
    Kuistisi on varmaan tunnelmallinen paikka haaveilla ja suunnitella seuraavaa kesää. Värikästä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sara. Joo täällä on hurjan isot puut, riittää haravoimista :) Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Ooh miten ihana ruska siellä! Täällä se on ollut aika surkea tänä syksynä. Ainoastaan rusokirsikka vähän yrittää. Tuo sorvarinpensas taitaa päästä joskus lammikon reunalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Harmi tuota ruskaa. Suosittelen kyllä lämpimästi sorvaria :)

      Poista
  6. Hienoa punaista syysväriä puutarhassasi. Minulla verikurjenpolvet ovat yhä itsepäisesti lehdet vihreinä. Niin kovasti odotin, että pääsisin tänä syksynä niiden väriä kuvaamaan. No, ehkä hieman myöhemmin syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Olisikohan ruska vasta tulossa sinne? Minusta aivan hetki sitten vasta ruskettui täällä nuo kurjenpolvet.

      Poista
  7. P.S. Sinä olet kyllä tosiaan hyvä kirjoittaja. Kommenttejasikin on niin hauska lukea ja niistä jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sara! Herttaisesti sanottu. Sinunkin kommenteista tulee aina hyvä mieli, se on kullanarvoista. Muiskuja sinne!

      Poista
  8. Ihanaa punaista ruskaa, sitä minäkin meille kaipaan! Meillä ruska oli tänä vuonna todella laimea, ehkä ensi vuonna onni suosii. Menestyisköhän tuollainen palkesorvarinpensas täällä, täytyy tutkia asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni. Toivotaan, että ensi vuonna olisi parempi ruska. Palle menee ainakin kolmoselle asti, mikä se teidän vyöhyke mahtoikaan olla...

      Poista
    2. Nelosen ja vitosen rajalla ollaan, mutta kolmosia olen ennenkin ostanut;)

      Poista
  9. Meillä taas ryökäle on juhannusruusu. Siitä ei pääse eroon. Nyt pitää vain sopeutua tilanteeseen. Harmi, että seuraavaan kukoistukseen on niin pitkä aika. Onneksi joka vuosi se kevät ja kesä on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. Juhannusruusu on kyllä paha riesa minustakin. Kevät tulee kyllä :)

      Poista