Lumikellokevät

Kotiutuessani kiiruhdin ensimmäistä kertaa tällä viikolla puutarhaan. Oli jo pikkuisen hämärtyvää, mutta vangitsin kuitenkin löydöt kuviin. Lunta on vielä aika paljon, mutta lumikellot ovat murtautuneet lumen läpi pintaan. Tässä Tähtilumikello eli Galanthus Elwesii, jonka pussin sain syntymäpäivälahjaksi (rakastan kasvilahjoja!). Se on kuin isokokoinen lumikello. Hauskasti hän on asettautunut kyltin tuntumaan kuin poseeraamaan.

Tässä toinen paksumman hangen uhri on puskenut itsensä hangen päälle. Upea kasvuvoima ja suloinen olemus. Eihän näitä voi olla ihailematta, ollapa itse yhtä sitkeä.

Tämä lumikello (muistaakseni ihan tavallinen nivalis) on joulukuusta valmistautunut kukintaan ja saanut lunta niskaansa useaan otteeseen. Nyt se on taas kaivautunut esiin kinoksesta. Voi pikkuista. Sen kaverukset ovat vielä hangen syleilyssä ja taistelevat.

Olen sirotellut lumikelloja vähän sinne tänne koska pidän niistä niin paljon...ja on mukava kokeilla mistä löytyisi aikaisia pälvipaikkoja kevätunelmille. Nämä lumikellot ovat äidiltä saatuja, niitä oli alunperin kaksi, ovat näemmä lisääntyneet. Tässä salaisen lehdon kohdassa on vielä ihan jäätä. Näiden vieressä on Pikarililjoja, Talventähtiä ja Koiranhampaita paksun jään alla. Nyt on paras hetki tarkkailla minne kannattaa ensi syksynä istuttaa aikaisia sipulikukkia, mistä maa paljastuu ensimmäisenä. Yritän kirjoittaa myöhemmin muistiinpanoja.

Paikoista mistä usein kuvittelee lumien nopsaan sulavan, ei välttämättä homma menekään niin...tässä muutaman vuoden vanhoja Iriksiä kurkistaa sokerihangesta (lumi on kuin hienonnettua palasokeria). Ovat joko sinisiä Harmonyjä tai sitten Katherine Hodgkineja. Koskaan ei tiedä varmasti kuka on  ensimmäisen joukossa pyrkimässä pintaan ja kukkimassa. Jouduin vähän tässä kohtaa kaivamaan heitä esiin.

Betonimuurin kupeessa kurkistavat inhokkini joiden elintilaa yritän supistaa vuosi vuodelta: ne siniset Kaunokit

Betonimuurin luona myös ihastuttavan paljon rikkaruohoja vihreinä kuin mitkä, voi mokomaa. Juurakko kuuluu Villiviinille. 

Pieniä villitulppaaneja

Hyvin aikainen herääjä on Morsiusharso, nuo punaiset nyppelöt kuuluvat sille. Olen kylvänyt sen siemenestä monta vuotta sitten ja on niin huippu kasvi, ei vähiten maljakossa. 

Tarhatulppaanejakin kurkistaa jo, ihanaa. Tämä on pionimainen & vaaleanpunainen jonka nimen unohdin juuri autuaasti..

Krookuksia ja Tulipa tardaa pihan perällä, salaisessa lehdossa. 

Krookuksia...tarkistin, että nämä kukkivat viime vuonna 20.3. Olisipa ihanaa jos niin kävisi taas.

Lumen alta pilkistää myös Jouluruusun nuppuja

Ja vielä lisää Iriksiä. Minä sain näistä pikku löydöksistä niin paljon voimaa ja uskoa siihen, että kevät saapuu lähiaikoina. Mukavaa viikonloppua  ♥