Kukkaisa elämäni

Viikonloppu hurahti järisyttävän nopeasti ohi, kuten aina. Ystävä toi suloisen kukkakimpun, jossa leinikkejä ja kärhöjä ja vierailimme Kukkatalon kevätmarkkinoilla. Piristi. Virittelimme uuden pajuaidanteen rikkimenneen tilalle. Palelimme hiukan, liukastelimmekin. Lapset hyppivät muurilta alas. Avasimme kuohupullon. Arjen vastapainoksi tarvitsee hauskoja hetkiä ja naurua. Kukkatalon taimisto avaa 7.4. kevätkauden, toivon mukaan olen paikalla.... Kaipaan jo taimistojakin niin. Kukkatalossa oli muuten hauska idea, kasviaiheisia tapetteja yhdistettynä kasveihin. Noh, idea oli kivempi kuin toteutus. Etsin edelleen täydellistä olohuoneen tapettia ja säästän lantteja sitä varten.

Ollaan kevään ovella..jalka on jo puoliksi oven välissäkin. Olo on malttamaton. Pääsiäiskoristelin etuajassa ja rairuohotkin jo itivät munankuorissaan. Hassuttelin ja laitoin kukkia vanhoiksi menneisiin jätskivohveleihin. Aika kiva, tuuttiin voi piilottaa myös pieniä vesipulloja tai vastaavaa. Kukat eivät kuihdukaan sitten heti.

Tuutteihin voi laittaa mitä tahtoo, itse otin mitä sattui kotona olemaan. Kuihttuneen hortensian kukinnon, helmililjoja, höyheniä, narsisseja..

Vain taivas rajana mitä tuutteihin lykkii. Korin olen joskus punonut pajusta.

Rairuoho on hentoisinta ikinä

Puutarhassa ei tapahdu etupäässä mitään, papanat vain lisääntyvät yöllä. Maaliskuun valoisat kuutamoyöt ovat pahimpia pupujen mussutteluöitä. Odotan jo hetkeä kun saan ryövätä puutarhan takaisin itselleni. Olen niin kyllästynyt sydänjuuriani myöten tähän tyhjäkäyntiin. Mitä tässä tapahtuu, etupäässä ei mitään. Puutarhakirjapino elää jo omaa elämäänsä yöpöydälläni, lapsi toteaa toistuvasti "äiti tykkää kukeista" ja minä mietin päivittäin muuttoa Skåneen, Tanskaan tai vielä alemmas. Koska vielä tulee talvia, pitkiä kylmiä odotuksia ja tuskaisia hetkiä. Taidan kylvää nurmikon sisälle ja hankkia vielä enemmän puskia. Onneksi pian odotus on ohi, on kevät ja kukkia. Odotan iloisena vesisateitakin.

Kuistilla voi kuitenkin ihailla kirsikkapuuta ja perhosia

Häkin osti mies. Ja hauska myyjämies kutsui tätä nimellä "anopin säilytyslaite". Nauroin ihan kunnolla. Häkki maksoi kympin ja sai täydennyksekseen pinkin ystävän (2 vee) valitsemat pinkit esikot. Elämä ilman kukkia ei kyllä kiinnostaisi ollenkaan.

Uudet kesäverhot ovat tuoneet hämyisän kesäisen tunnelman olohuoneeseen. Ei haittaa niin paljoa edes ulkona käynnissäoleva lumisade. Odotan jo kovasti pääsiäisen minilomaa, josko silloin tapahtuisi ihmeiden ihme ja pääsisi vaikka puutarhaan möyrimään. Kolme viikkoa sinne.