Ruusupömpeli ja villi penger

Projektit ovat ihania silloin tällöin. Tämän vuoden projektina on ruusupömpeli ja sen ympäristö. Aika mitätön projekti itseasiassa, mutta itse tietysti olen tästä innoissani. 

Ruusupömpeli tulee tontin korkeimmalle kohdalle kivipenkereen (pojan termein: everest) päälle tuonne pihan perälle. Ja se on villi paikka. Nyt juuri näyttää harmaalta ja niin kaljulta tosin. 

Vinossahan se on, näen se nyt itsekin..kuinkas muutenkaan. Mutta ruusut ovat istutettuna jo tuonne maahan ja nyt vain kesää odottamaan.

Ennestään tässä kohtaa kasvoi sopivasti vähän isompi Juhannusruusu jonka yritin ujuttaa pömpeliin

Koko penger on itse asiassa täynnä hoitamattomia juhannusruusuja. Tunnustan etten ole niille tehnyt mitään, en edes leikellyt. Pärjäävät itsekseen kyllä. Pikkuisen ovat herättäneet ärtymystä minussa vuosien varrella, mutta olen antanut sitten olla. Ruokaa jäniksille. Ja niiden kukinta-aikaan tunnen heti etten voi elää ilman näitä ruusuja! Poikani kiusaavat aina, että ota noista piikkipensaista kuva äiti. 

Penkereen päällä on vielä nuorehko Sateenvarjojalava. Ehtiikö majaksi lapsille vai lapsenlapsille...pojat olivat pettyneitä kun siitä ei tullut majaa heti

Jalava kesäasussaan. Huvittavaa oli, että heti kun olin kiikuttanut jalavan kotiin niin paikalle kylväytyi itsekseen Jalava joka muistuttaa ulkonäöltään tätä yksilöä (ei näy kuvassa). Turha ostos taisi tulla tehtyä.

Ruusupenkillä istuessa on tietysti tupas juhannusruusua nokan edessä

Koristeomena Tammisaari kasvaa ihan pömpelin vieressä, aloin sitä jo taivutella metalliseen kaareen. voisi vaikka jatkossa kasvaa siinä

Koko everest on tosi luonnontilassa...ryteikkö etten sanoisi...kesäkuun asussa, juhannuksen tienoilla. Alkukesästä paikalla on voimakas kielontuoksu.  Perille johtaa vain pieni polku...

Kesäkuussa penkereen reunuksena kukkii Hopeahärkki ja apilat nousevat polvenkorkuisiksi ja peittävät jo kukkineet kielot alleen

Paikka on ahkerassa käytössä rehottamisesta huolimatta

Täällä kasvaa vain luonnonkukkia ja joitain itsekseen levinneitä perennoja. Kissankelloja ja Harakankelloja löytyy. Äidiltä sain tuppaan Puna-ailakkia viime kesänä, jonka istutin penkereen päälle. Se on nätti. Palleromäkitervakkoa himoan myös...

Suloisia luonnonkukkia, olikohan tämä nurmitädyke vai mikä nimeltään

Penger on erityisesti Apilan suosiossa...kuten näkyy...joskus on käynyt mielessä, että sellainen korkeampi valkoapila olisi myös kiva täällä

Penkereen loppuun olen istuttanut laikkukirjokanukan valoa tuomaan naapurin upeaa (ironiaa) kuusiaitaa vasten

Ja ystävältä lahjaksi saadut Holger-syreenit...liittyvät yhteisiin lapsuusmuistoihin ja Holger papparaiseen...hänen mukaansa on nimetty tämä syreeni (Tolppolan taimisto, Espoo, on vieläkin olemassa). Niiden välissä kasvaa yksi tavallinen Pihasyreeni. Lisäksi ihan taakse on istutettu kaksi vielä pientä puuta, Saarnivaahtera ja Mongolianvaahtera. Mielikuvissani näen miten ne kaartuvat taustalla ja muodostavat suojaisan piilopaikan

Kun oikein kuvittelee niin paikkaan voi saada salaisen puutarhan tunnelmaa

Pömpeliin havittelin jotain hienoa villiruusua, mutta sitten pihiydyin kun kympillä sai kaksi ihan passelia villiruusua; Punalehtiruusun ja Japaninköynnösruusun. Mikään kovin hieno ei kyllä tänne sopisikaan, villiruusu parhaiten.

Juhannusruusuja riittää...ja itsekseen kylväytyneitä akileijoja

Luonnollisesti eri väreissä

Toisessa laidassa lähempänä kasvihuonetta oleva ainoa viljelyslaatikko tursuili viime kesänä perunaa. Tuli hyvä sato. Tänä kesänä hommataan toinen loota. Toistan itseäni, mutta istutin tänne syksyllä pinkin ja tavallisen pensasmustikan ja erilaisia mansikoita, karkkimansikkaa ainakin. 

Asioita on kiva tehdä unelma sydämessä ja lopputulos tähtäimessä, mutta loppujenlopuksi nautin enemmän itse tekemisestä kuin, että osaisin nautiskella onnistuneesta (tai epäonnistuneesta) loppuunsaatetusta projektista. Siinäpä asia minkä kanssa saan tapella itseni kanssa. Näiden puutarhaprojektien myötä voi ehkä kasvaa myös ihmisenä jos hyvin käy.