Puutarhurointia sisätiloissa

Sadepäivää vietän kuistilla kukkien kanssa. Roosansävyisen Tähtimagnolian kukat ovat avautuneet.

Kun uupuneena tulee töistä kotiin, on huojennus avata kodin ovi ja kurkata kuistille. Siellä ne ovat, rakkaat kasvit, jotka ei oikeasti vaadi mitään (noo tai ainakaan joka ikinen hetki).  Kuisti on henkireikä. Perjantaisin jään aina hetkeksi sinne seisomaan ja hengittelemään, siitä laskeutuu viikonlopun viettoon parhaiten. 

Avautunut magnolia tuoksuu oikeasti päihdyttävältä, melkein kuin saippualta tai joltakin mitä en ole ennen tuoksutellut. 

Olen stressaantunut magnoliakuumeestani. Minulla on ollut kahdeksan vuotta puutarhassa yksi valkoinen tähtimagnolia, joka on kukkinut vasta kahtena viimeisenä toukokuuna. En ole suojannut sitä mitenkään, onneksi se on kuitenkin selvinnyt. Nyt ekalla taimistoreissulla pari viikkoa sitten repsahdin heti ostamaan sille toverin, tämän kuistilla kukkivan vaaleanpunakukkaisen tähtimagnolian (Magnolia stellata Rosean). Kohta pitäisi siis kuoppaa kaivaa. Näiden arkojen kasvien kanssa tulee aina väistämättä sydänsuruja kun ei voi tietää selviävätkö ne meidän pohjolan talvista vai eivät.

Onneksi on näitä takuuvarmoja kesäkukkia joiden kanssa ei tarvitse olla sydän syrjällään. Tuoksuherneet pitäisi ehkä latvoa. Välillä olen sen tehnyt, joskus taas en. Toisaalta en ole huomannut mitään eroa taimissa ja kukissa lopputuloksen suhteen. 

Kylvin eri pusseista eri värejä. Cupania (lila-punainen), ihan tummaa ja hempeitä värejä myös. 

Olikohan marraskuun pimeinä iltoina kun laitoin tämän Prismasta ostetun amarylliksen sipulin multaan. Ekaa kertaa kokeilin amarylliksen sipulin hyötämistä ja kukintaan meni siis melkein 5 kk. Täytyisi varmaan lukea ohjeet ensi kerralla. Nyt se kuitenkin kukkii hauskoin kerrotuin kukin. Lajike: White nymph

Syksyllä laitoin kellariin myös muutaman Kesälumipisaran ja nyt ne olivat avautuneet. 

Tsehovilainen huone kuten ystäväni tätä verantaa hauskasti kutsuu. Jotenkin tulee aina mieleen Wirginia Wolf ja puheet naisen omasta huoneesta. Tämä on sitten kai se minun huoneeni, vaikka onkin täynnä myös jalkapalloja, aseita (parit lasten konekiväärit pilaavat kyllä hieman romanttista tunnelmaa) ja monoja. Täällä ollaan nautittu erinäiset skumpat ystävän kanssa suunnitellen hänen parvekkeensa kukkaistutuksia. Ehdin melkein 10 vuotta yrittää tuputtaa jotain monivuotista kasvia lasitetulle partsilleen ja viimein propagandatyö tuottaa tulosta, hih. Ystävälläni on ihana parveke ja siellä kasvaa nyt kärhö ja pikkusyreeni. Siellä on niin viihtyisää. 

Viikuna odottaa kesää, samoin saniainen, vielä en uskalla viedä ulos, mutta pian

Neidonhiuspuu on kaunis. Luulen, että pidän tämän kuistipuuna niin kauan kuin onnistuu. Multatila on kyllä vähän mitätön tällä hetkellä.

Skimmia tekee uutta kiiltävää lehteä, joulukukkanen ainakin minulle

Luikeroa Ruusunätkelmää, ovat juuri itäneet. Värisekoitus pinkkejä ja valkoisia. 

Tämän ostin messuilta: Pelargonium Grandeur odorata rose eli ruusuntuoksuinen tuoksupelargoni, isokukkainen, siitä tuo grandeur ja kukan väri kai roosa?

Viime vuotinen Plantun pelargoninpistokas on kasvanut honteloksi kepiksi: Kronprinsesse  Mary (Tanskan kuningashuoneen mukaan), jännän kerrottu ja vihersävyinen kukka, itseasiassa tosi nätti

Tämän vuoden pistokas: Prins Nikolaj, ainakin kuvassa näyttää melkein Mårbackalta

Miniatyyrikokoinen kimppu puutarhasta: lumikelloja, scilloja ja orvokkeja. Tuoksu tulee kaupan päälle.

Ulkona on ihan harmaata ja sataa yhä. Sade tuli tarpeeseen. Kuurasin kasvihuoneen tiskiharjalla & kastelukannulla ulkopuolelta. Sisäpuolelle pitäisi vielä keksiä joku näppärä pesuidea. Olisiko teillä antaa? Nyt kaivan esiin multapussin ja alan kylvää jotain pusseista. 

Päivän viehättävin ajatus: aina on tilaa kukkapenkille. Vaikken vielä tiedä minne ja millainen se tulee olemaan, mutta jonain päivänä voi kohdassa missä kasvaa nyt heinää, ollakin kukkia. 

Iloista kevättä kaikille, eilen ennen nukahtamista toivoin kevättä erityisesti teille kaikille, jotka vielä kovasti odotatte kukkia puutarhoihinne♥