sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Blogista

Nyt alkoivat koleat yöt ja viileät aamut talossa. Aika kaivaa villaista ylle.

Koristeomenoiden lehdet ovat lähes poissa

Pitämyskoivussamme on vielä aika paljon lehtiä jäljellä (se kasvaa metrin päässä talon seinästä ja on yli satavuotias). Ehkä tuulet puhaltavat ne viikon mittaan pois ja ensi viikonloppuna voisi jo haravoida. Tammen vuoro tulee sitten paljon myöhemmin.

Puutarhassa on viimeisten kukkijoiden aika ja se jos mikä on haikeaa. Ensimmäinen pakkasyö tulee ja rusentaa ne.

Syysmyrkkylilja Waterlily on tehnyt tänä vuonna 8 jättimäistä kukkaa (aiemmin vain 4, yhdestä sipulista siis). Se on hyvin kaunis. Ja sillä tapaa jännittävä, että näyttää auringossa erilaiselta kuin varjossa...
...puolipilvisenä päivänä saa kylmänkalpean sävyn.

Agrippinum on se pilkullinen myrkkylilja, kaunis sekin


Ja Rosy Dawn. Syyskrookukset ja Myrkkyliljat voi sekoittaa toisiinsa (ei omassa puutarhassani kuitenkaan. syyskrookukset ovat selvästi myöhäisempiä). Luin, että myrkkyliljan emissä on 6 luottia (meniköhän nyt oikein) eli siis noita hipsukoita ja krookuksen vain 3 ja siitä ne helposti erottaisi.

Syysvuokot vielä kukkivat, kuuluvat syksyyn samaan tapaan kuin valkovuokot kevääseen ja näyttävätkin aika samalta

Maksaruohoja on ihan pikkuisen pakko olla


Tätä voisi lähes pitää kukkana, Ko-Jo-No-Mai kääpiökirsikan punerrus


Kasvihuoneen luona olen yrittänyt saada luonnonmukaisen kaariportin aikaiseksi kahdesta syreenistä. Kyllä on hidasta...oikealla on Mme Lemoine -jalosyreeni ja vasemmalla äitini lapsuudenkodin pihasta otettu valkoisen pihasyreenin pistokas


Pieni Paliblin -syreeni on suloinen keltainen leimahdus kasvihuoneen luona. Karhunvatukka vähän sitä kurittaa. Hassu ajankohta, mutta poden myös pientä syreenikuumetta.

Siksi ilahduin kun löysin K-raudan poistonurkkauksesta superhalvan syreenin, Charles Joly -jalosyreenin. Tummanlilakukkaisen. Etsin pientä kuusta, mutta sellaista halpaa ei löytynyt- Eurolla ostin myös Jouluruusun Taimiasta ja istutin sen taas salaiseen lehtoon. Järkevä olisi tietysti ostanut useamman...

Uusi syreeni päätyi taustalle paraatipenkkiin, kulmaukseen Syyskimikkien ja Nauhusten taakse

Minulla on muuten meneillään intensiivinen kuherruskuukausi blogini kanssa, joka täyttää näinä päivinä seitsemän vuotta. Ajattelin, että meille olisi tullut 7 vuoden kriisi, ehkä sen aika on vielä myöhemmin. Aloitin blogin kun muutin rivitalotontilta tänne pikkuiseen puutarhaan.  Sain ensimmäisen oman puutarhan, siltä se tuntui ja tuntuu vieläkin. Puutarhapäiväkirjaksi tämä oli tarkoitettu. Tämä on siis ihan tavallinen puutarhablogi, mutta se on minun. Puutarhanhoito on kyllä hyvä harrastus ja eikös mullassa ole hyvää tekeviä aineosia jotka pitää ihmisen onnellisena ja kytköksissä luontoon?

Blogini ei ole suosituimmasta päästä, mutta en erityisemmin kaipaa paljoa julkisuutta. Vaikka pidän kaupallisuudesta ja tavarasta paljon, tämä blogi ei ole myöskään maksettu mainostuskanava. Olen tosi tyytyväinen ja vilpittömän iloinen kun jotkut täällä käy ja olen aina rehellinen. Rehellisyys ja sielun paljastaminen tekevät ihmisestä haavoittuvan. Jos joku sivaltaa, niin se viiltää syvältä. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset voisivat tulla tänne omana itsenään eikä kokisi paineita kommentoimiseen tai edes tänne tulemiseen. Edelleen ihmettelen usein miksi joku haluaa täällä käydä, mutta tervetulleeksi iloisena toivotan kyllä! Minusta täällä käy kivoja ihmisiä. Blogin kautta olen tutustunut moneen, joiden tuntemisesta saa rutkasti iloa & onnellisuutta elämään.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen oli ilmassa ramppikuumetta. Se meni kuitenkin ohitse, onneksi. Välillä kyllästynyn niin omiin juttuihini ja tuntuu. että kaikki on sanottu moneen kertaan. Välillä tekisi mieli sulkea koko räppänä ja laittaa luukut kiinni. Mutta onhan elämä aika toistoa loppujenlopuksi muutenkin. Pikkuinen puutarhani on harrastus, mielihyvän lähde ja ilo. Blogi on arjen pieni ylellisyys, oma juttu. Haastetta en saanut laitettua eteenpäin, saamaton kun olen, mutta tahdon kiittää teitä, jotka käytte täällä ja kirjoittelette puutarhajuttujanne täällä netissä. Niitä on ihana lukea. 

40 kommenttia:

  1. Ihana postaus, kiitos tästä. Olen iloinen, kun olen saanut sinusta blogikaverin; blogissasi on aina kiva käydä (nytkin aivan ihania kuvia)ja kiva huomata, että piipahdat kommentoimassa minunkin blogissani. Onnea siis 7-vuotiselle blogillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Minäkin olen iloinen kun saan käydä blogissasi! Ja kiitos paljon sinulle!

      Poista
  2. Eikö blogi ole suosittu silloin kun sen lukijat rakastavat sitä? Kommenteista päätellen monet pitävät blogistasi aivan erityisen paljon.
    Minä katson omaa harvalajista pihaani ja tulen tänne unelmoimaan mitä kaikkea puutarhassa voisi olla... :)
    Ihanaa sunnuntaita! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Kiitos paljon kun jaksat käydä täällä! Ihanaa syksyä sinulle!

      Poista
  3. Vau, onnea blogisi johdosta. Vasta- alkajana olen ollut huolissani, kuinka pitkään jaksan kirjoittaa puutarhasta ja tuleeko kirjoitettua samoja juttuja keväästä toiseen. Blogisi on ihana, erilainen ja positiivinen. Olen saanut paljon inspistä ja tutustunut uusiin kasveihin kauttasi. Kaupallisuus muuttaa liikaa blogien luonnetta. Jatkathan samaan malliin 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Sinun blogisi on aivan ihana, kiitos siitä! Ihana, että jaksat täällä käydä, olen iloinen siitä! Kaupallisuus on hieman raskasta joskus. Jatketaan yhdessä :)

      Poista
  4. Ihana kuherruskuukausi. Onnea blogin 7v taipaleesta. On ihana lukea puutarhastasi. Ja kaikista ihanista kasveistasi.
    Minä pidän kovasti tyylistäsi pitää blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Kiitos paljon! Minäkin pidän sinun puutarhastasi ja blogistasi erityisen paljon!

      Poista
  5. Ihanaa, että aloitit blogin pidon ja onnea vuosipäivän johdosta!
    Jäin pian koukkuun blogisi löydettyäni, sillä sinä tykkäät kokeilla kaikkea uutta ja erikoisempaa, koko ajan. On ihanaa lukea näistä kasveistasi ja nähdä kuvia, kun näitä ei peruspentti-taimistoilta saa. Niin kuin tuo Agrippinum, aaaaaah miten ihana ja miten monta kukkaa jo! Mun täytyy varmaan siirtää Waterlily ensi kesänä muotopuutarhaan, jos se kaipaa enemmän valoa. Oli siinä taas lehdet tänä kesänä, kyllä se hengissä on...
    Mullakin on muuten valkoisen vanhan syreenin juurivesa, eikä se tunnu kasvaneen noin 8 vuodessa kuin 10 senttiä. Uskomaton hidastelija!
    Tuo on muuten mullakin koko ajan ongelmana, sekä työssä että harrastuksessa, että kirjoitan samoja juttuja koko ajan, joka vuosi, aina uudestaan. Kai se sitten vain menee niin. Ja silti, en mulla ainakaan sun juttuja lukiessa tule olo, että olisin jo lukenut ne! Joten itsestä se vaan tuntuu siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kiitos itsellesi superblogistasi! Waterlily taitaa tosiaan pitää auringosta, hyvä siirtää se. Kylläpä nämä syreenit on hitureita, tuntuu etteivät ne ollenkaan pääse käyntiin.

      Tuo on totta, että toistoa tulee väistämättä, mutta ehkä sen kuuluukin mennä niin!

      Poista
  6. Ensiksi paljon onnea seitsenvuotiaalle blogillesi. Rakkautesi kasveihin ja puutarhan hoitoon, sekä luonteesi positiivisuus yleensäkin, välittyy tosi hyvin blogisi välityksellä meille lukijoille.
    Todella kauniita syysmyrkkyliljoja ja mitkä ihanat värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Kiitos paljon kauniista sanoistasi! Samoin kuin sinun blogisi on oikea onnenpesä!

      Poista
  7. Onnea 7-vuotiaalle blogille! Eniten pidän blogissasi juuri vilpittömyydestä, kerrot ylä- ja alamäet. Loputon kokeiluhalusi innostaa muutkin yrittämään.

    VastaaPoista
  8. Onnittelut kouluikäiselle;)
    Sun blogissa on aina kiva käydä, puutarhastasi löytyy niin paljon erikoisuuksia, monta kasvia olen laittanut kauppalistalle:)
    Ja sun kuisti, <3

    VastaaPoista
  9. Onnea bloginpitäjälle ja blogille! Tänne blogimaailmaan, kuten muuallekin mahtuu meitä ihmisiä niin monenlaisia. Toiset hakee runsasta lukijakuntaa näkyvyydellä, mainoksilla ja ties vaikka millä. Se heille suotakoon. Jokaisella on oikeus pitää selliasta blogia kuten haluua, vaikka se olisi pieni muistikirja itselle.
    Omien kokemustan perusteella puutarhalaiset ovat ihanaa ja kannustavaa porukkaa. Kukaan ei arvostele toista, pääasiassa aina kehutaan ja kannustetaan, välillä joku kaipaa kovastikin tukea ja olkapäätä arjen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Se on ihan totta, meitä on moneen junaan ja pitääkin olla :) Kannustavuus on ihana juttu, nautitaan siitä!

      Poista
  10. Onnea 7-vuotiaalle! Täällä sinun blogissa on niin mukava käydä piipahtamassa, harvoin minä edes kommentoin, ja se kuvastaa sitä että samanlaisten asioiden äärellä täälläkin ollaan. Itse olen blogannut vasta puolisentoista vuotta, en yhtään ole ajatellut että kuinka kauan.. Sen olen huomannut että sitä jotenkin muuttuu kriittisemmäksi itseään kohtaan, tulee ajatuksia että kehtaanko painaa hyväksy- nappulaa. Mutta kuitenkin parhaimpia onkin ne jutut mitkä tulee spontaanin rehellisesti, juuri niin kuin asiat ovat, kaunistelematta. Sellainen sinun blogisi on, kiitos Sametti Hortensia jatka samaan malliin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Ihana kun käyt eikä tosiaan ole kommentointipakkoa! Kyllä, tunnistan tuon kriittisyyden, mutta ihan turhaan, sinunkin blogisi on ihana, jatka vain samaan tapaan!

      Poista
  11. Lämpimät onnittelut 7-vuotiaalle!
    Enpä muista, kuinka pitkään olen blogiasi seurannut, mutta tänne löysin ja tänne jäin. Pidän kirjoitustyylistäsi ja ihastelen puutarhasi valtavaa lajikirjoa. Tuntuu, että sinulla on aina jotain uutta ja suorastaan ihmettelen rohkeuttasi kokeilla hyvinkin erikoisia kasveja.

    Minusta tänne blogimaailmaan mahtuu kaikenlaisia blogeja, eikä niitä oikein voi edes keskenään vertailla. Joku keskittyy kuviin, joku taasen enemmän tekstiin. Pakostakin tulee samoja juttuja käsiteltyä, kun vuodenajat toistuvat ja niinikään myös samat kasvit esiintyvät kerta toisensa jälkeen. Ei niiden katselemiseen kyllästy, eikä niitä koskeviin juttuihin. Se, joka kyllästyy, voi lopettaa lukemisen. Tämähän on täysin vapaaehtoista ja useimmille meille harrastus.

    Oma blogielämäni alkoi samoin tarpeesta kirjoittaa itselle puutarhapäiväkirjaa kuvien kera. Enpä edes tajunnut, miten valtavan arvokas anti on vuorovaikutuksella ja kaikilla niillä antoisilla kommenteilla, joita välillä syntyy. Ja miten ihaniin ihmisiin täällä on tutustunut niin virtuaalisesti kuin ihan oikeastikin. Enkä myöskään voinut kuvitella, että saan niin paljon seuraajia, kuin mitä olen saanut.

    Joskus joku sanoo pahasti, mutta äärimmäisen harvinaista se täällä puutarhablogeissa on. Saattaa olla, ettei kaikille ole yhtä helppoa asetella sanojaan nätisti ja kommentista tulee tahattomasti liian negatiivinen. Niistä pääsee onneksi yli.

    Itse tykkään kommentoida lukemiani blogeja, mutta aina siihen ei vain ole aikaa. Nytkin jo tuntuu, että aikaa tähän blogiharrastukseen menee paljon, mutta kun tämä on niin mukavaa. Olisi mukavaa, jos voisi laittaa vaikka sydämen tai jonkinlaisen peukutuksen merkiksi siitä, että on käynyt ja lukenut, mutta en ole sitä saanut onnistumaan. Olen kyllä kokeillut.

    Olen ajatellut omalta kohdaltani asian niin, että siinä vaiheessa, kun postauksia kirjoittaessani ajattelen enemmän sitä, mitä muut haluavat, kuin mitä itse tahdon sanoa ja näyttää, minun onkin aika lopettaa. Jatka vain eteenpäinkin juuri sellaisella tavalla ja tyylillä, minkä itsellesi katsot sopivaksi. Kun jotain tekee sydämellään, sen kyllä aistii lukijakin.

    Onnea seuraavillekin 7 vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Between! Kiitos paljon kun jaksat täällä käydä!
      On tosi kiva kun on niin erilaisia blogeja ja ihmisiä niiden taustalla, se on vain rikkautta!

      Tunnistan tuon kun ei meinaa ehtiä. Itse tappelen työn ja perheen välillä ja blogejakin olisi kiva seurata! Välillä ei vaan voi vaikka haluaisi.

      Se on hyvä, että olet löytänyt oman tyylisi ja tiedät mitä blogilta tahdot, loistavaa! Jatketaan :)

      Poista
  12. Ihanaa blogisynttäriä Pikkuiselle puutarhalle ja sen innoittavalle pitäjälle! Jos blogilla on sielu, se löytyy täältä, niin kovasti tykkään minäkin käydä juttujasi lukemassa ja kuvia ihailemassa. Olen itse ollut jo pidempään jumissa oman blogini kanssa enkä osaa mitään erityistä syytä siihen edes nimetä. Itsekin tahdon kirjoittaa sydämen ilosta, en pakon vuoksi ja siksi kai nyt on ollut hiljaista. Blogin pitäminen ja muiden blogien seuraaminen on tuonut kuitenkin vuosien saatossa paljon iloa ja ystävyyttä, niin minäkin koen. Iloa syksyisiin päiviisi Sametti Hortensia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Kiitos paljon kauniista sanoistasi! Välillä ei vaan blogielämä toimi, sekin on kai hyväksyttävä. Toivottavasti jatkat kuitenkin blogiasi vielä. Onnellista syksyä sinulle myös!

      Poista
  13. Sehän on mukavaa, että seittemän vuaren jäläkihinki suhure on kuherruskuukausivaihees. Lämpööset onnittelut!
    Sun kirijootuksista oikee puluppuaa innostus kasviihi ja puutarhanhoitohon. Monta aiva ihimeellistä ja ennenäkemätöntä kasvia oon sun plokis nähäny.
    Väkisinki sitä kirijoottaa samoosta kasviista, mutta samalla saa seurata niiren kehitystä. Nykki tuli taas uutta tiatua syysmyrkkylilijoosta. Non tosi hianoja! Jatka samoolla linioolla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Kiitos paljon ystävällisistä sanoistasi! Minäkin jäin heti koukkuun blogiisi joten toimii se toisinpäinkin :)

      Poista
  14. Onnea monesta vuodesta bloggaajana! Tällaisia tavallisia, ei-kaupallisia blogeja lukee mielellään. Puutarhapäiväkirjahan tämä on, muistiinpanoja myös itselle. Itselläkin on blogi, joka ei pullistele lukijoista. Ollaan vaan tällaisia- ihan tavallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Tavallinen on oikein hyvä. Minä pidän blogistasi kovasti!

      Poista
  15. Kylläpä tämä postauksesi sai taas omankin blogini ympärillä pyörivät ajatukset sinkoilemaan. Juurikin tuo kaupallisuus on lähiaikoina mietityttänyt minua, että missä määrin sitä voisi olla mukana ja miten sen toisi esille niin, ettei lukijat siitä vain harmistuisi?! Joskus vaan tekisi niin kovin mieli jotakin tavaraa, joka on niin kaunis, että uskoisi myös blogikamujen haluavan samanlaisen. Vaikeita pohdintoja ja päätöksiä, sitä on tämä syksy ollut kohdallani. Kiitos sinulle ihanasta ja omanlaisesta blogistasi luen sen aina ensimmäisten joukossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kaupallisuus on hieman raskasta. Ymmärrän kyllä, että jotkut pitävät siitäkin, me olemme niin erilaisia. Kiitos kauniista sanoistasi MInna!

      Poista
  16. Onnea 7-vuotiaan blogisi johdosta! Hyvin kirjoitit pohdintojasi. Olen ihan uusi lukija blogissasi kuten bloggaajanakin. Kiva on ollut sukeltaa erilaisiin blogeihin. Onneksi kaikki eiväe ole samanlaisia :) Pidän erityisesti ei-kaupallisista, koska tuntuu, että silloin kirjoitus tulee aidosti "sydämestä". Kommentoin mielelläni aina kun vain ehdin, sillä herkästi tulee kommentoitua kasvokkain keskusteluissakin ja tiedän miten mukava niitä on saada :) Jokaisesta löytyy aina jotain hyvää, joten miksi kommentoida negatiivisesti? Aurinkoista syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! On blogi uusi tai vanha, on se silti ihan yhtä tärkeä! Kiva kun aloitit! Mukava kun kommentoitkin. Itse ehdin sitä liian harvoin tekemään. Aurinkoista syksyä sinullekin!

      Poista
  17. Paljon onnea 7-vuotiaalle blogillesi!
    Ihanaa kun olet olemassa ♥
    Sinun blogisi on niin ihana, sydämellä kirjoitettu.
    Varmasti kaikilla, jotka useamman vuoden ovat blogia kirjoittaneet, tulee kirjoitettua niistä samoista kasveista aina uudelleen, mutta ei se haittaa, jokainen uusi kevät ja kesä ovat kuitenkin aina yhtä hurmaavat ja ainutkertaiset.
    Eikä se syksykään aina niin paha ole....
    Juuri tälläiset rakkaudella kirjoitetut blogit ovat parhaita. Itse en oikein tykkää sellaisista "blogiyhteistyötä" tekevistä blogeista, joissa jokaisessa postauksessa mainostetaan jotain lahjaksi saatua tavaraa. Itse olen järjestelmällisesti kieltäynyt kaikista yhteistyötarjouksista.
    Omassa blogissakin voin kertoa, jos olen tehnyt jonkun erityisen hyvän ostoksen, mutta silloin haluan jakaa vain hyvän vinkin ilman hyötymistarkoitusta.
    Toki jokainen saa kirjoittaa ihan sellaista blogia kuin haluaa. Lukijana voin valita, mitä haluan lukea ja seurata.
    Ihanat nuo myrkkyliljat, minun waterlilyni juuri availeeensimmäistä kukkaansa! Voi kun ne vieläselviäisivät talven yli!
    Aurinkopäiviä syksyysi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja! Kiitos itsellesi kun olet olemassa! Mainostusta tulee niin paljon joka tuutista ettei oikein jaksaisi sitä enää puutarhablogeista lukea. Hyvä kun et mainostele :)
      Kyllä saa ja pitääkin ostoista kertoa, se on vain mukavaa. Onneksi tosiaan nämä asiat on itse valittavissa.
      Kyllä uskon, että Waterlily selviää! Se on niin ihana!

      Iloisia syyspäiviä sinullekin!

      Poista
  18. Seitsemän vuotta, mahtava saavutus, paljon onnea sinulle!

    VastaaPoista
  19. Hei taas! Kiitos kommentistasi! Lintulauta löytyi Tokmannilta. Se on ilmeisesti vanhempaa mallistoa, koska nettisivu ei näyttänyt sitä liikkeen valikoimassa. Olin todella onnellinen löydöstäni. :)

    Jos katsot kuvaa tarkkaan, näet että vihreä "reunalauta" on kulmista avoin. Minusta se ei ollut hyvä, joten nopeimpana ratkaisuna kiersin laidan mustalla mailateipillä. Toistaiseksi on kestänyt ihan hyvin.

    Ihanaa viikonloppua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Tosi kiva se lintulauta, toivottavasti niitä vielä olisi. Kiitos vinkistä!
      Ihanaa vkl sinullekin!

      Poista
  20. Onnittelut 7-vuotiaalle :) Oli myös kiva lukea blogisi taustoista.

    VastaaPoista