Odottavan aika on pitkä

 

Kirsikankukkien lumi leijailee Pikkuiriksen juurelle

 

 

Tulppaanien hidasta hivuttautumista

Valkoisen helmihyasintin nuppu piileskelee aivan pallotuijan juurella

 

Alliumien sieviä nykeröryppäitä

Posliinihyasintin suppunuppu

Narsissien suikeroita

Syreenin heleänvihreät silmut, taustalla Marjakuusia ja Köynnöshortensia

 

Valkoinen Scilla Siberica alba, Idänsinililja

 

Huhtikuu toi kylmyyden ja odotuksen tunteen. Levottomuus valtaa hiukan kun pihalla pyörähtää, nuput ja silmut odottavat lämpöä. Takana ja edessäpäin viikkoja kuin kärsivällisyysharjoituksia. Näkymät viikosta toiseen melkoisen samat, pieniä esiinhivuttautumisia vain siellä täällä. Muistuu taas mieliin kuinka lyhyt vuodenaika kevät onkaan. Kaunein, ihanin!  Nyt on vain kylmä, taudit jyllää ja voisi nukkua ruususen unta vielä hetken. Onneksi kuistilla pääsee kevättunnelmiin, en ole vienyt edes orvokkeja ulos palelemaan, pieniä raukkoja.

P.S. Viikonloppuna on pakko ehtiä kiertämään puutarhapäiväkirjoja, pahoittelen kovasti etten ole ehtinyt lukea juttujanne, rakkaat kommentoijat!