sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevättä etsimässä

Ulkoilu vaati tänään aika lailla sitkeyttä. Kurja tuuli ja kaikissa olomuodoissa tuleva sade. Siltikin valitsen tämän mieluummin kuin lumihelvetin. Sitä paitsi tulen hullun onnelliseksi kun voin touhuta puutarhassa. Eipä paljon silloin huolet paina. Kartiovalkokuusi on paljastunut lumen alta, näillä pikku kuusilla saa minusta parhaiten satumetsän tunnelmaa kukkapenkkiin
Syksyllä istutettu hopeanhohtoinen versio Kartiovalkokuusesta on "lammen" rannalla, lintukylpy on vielä jäässä. Oikealla puolen isoa kiveä on viime kesäinen ostos Vitipensas, se on jäänyt vähän lumen ja jään jalkoihin ja katkeillut pahasti. Sen jalkojen juureen istuttelin uusia perennoja ja valkoisia tulppaaneja joten odotan kovasti kevättä ja kesää, tahtoisin jo nähdä ne! 
Tuulessa en oikein saanut järkevää kuvaa Näsiästä, mutta nupusta pilkistää nyt jotain vihreää. Yleensä tuonne ylös tulee lehtiä ja kukkanuput ovat hieman alempana. Alunperin tässä oli vain yksi oksa, mutta nyt on ilmaantunut toinen, mukavaa. Taustalla oleva köynnös on mustavadelma. Tekisipä kesällä satoa. Nam.
Vanhan betonimuurin suojissa syreenien pistokkaat ja köynnöshortensia paisuttelevat nuppujaan. Luin juuri vinkin miten saada lisää sammalta betoniin. Sivellään vain luonnonjugurtilla tai piimällä, ei siis mitään sammalsilppuja tai mitään vaan pelkkää jugurttia. Aion kokeilla, olen hulluna sammaleeseen.
Sen sijaan talon pohjoispuolella sisäänkäynnin yhteydessä kasvaneen alkuperäinen köynnöshortensian tilanne on huonompi. Viime kesän 30 päivän sade ja siihen perään miltei kuukauden kestänyt yli +30 asteen kuiva kausi olivat sille liikaa. Se on kuollut. Sydän vuotaa verta, mutta minkäs teet. RIP vanha rouva.
Pergolassa kurkistin Sailan avustuksella myöhään syksyllä saapuneen Sweetheart rosen tilannetta, vihreää näkyy joten ihanaa, se on hengissä.
Tuntemattomat köynnösruusut (alkuperäisiä) ovat avanneet uusia lehtiä kellarin seinustaa vasten. Meidän kellari falskaa lämpöä ulospäin. Sisällä saattaa joskus pyykkiä levitellessä tukka tuivertaa tuulessa...
Hetken hain tuulensuojaa myös kasvihuoneesta, kreikkalaiset vintagebetonilaatat ovat vapautuneet jäästä...
Vein sinne koristeeksi tammenterhokaulakoruni...
Clas Ohlsonista löysin halvan amppelin ja toinen minulla oli ennestään, istutan näihin varmaankin mansikoita. Pitää hyödyntää myös ylhäällä oleva tila.
Kasvihuoneesta kun kurkistaa niin kevätpenkissä on vielä aika paljon lunta ja jäätä. Jos vain nämä ilmat jatkuu niin aion jo ensi kuussa kylvää jotain kasvihuoneessa. Salaattia tai jotain muuta pientä. Aina pitää kokeilla.

Minun on myös alkanut tehdä mieli viljellä perunaa. Uskomatonta, niin paljon kun pienenä vihasin perunashowta! Lempihommani perunanviljelyssä oli aina traktorin ajelu, istuin koko kynnösrivin nenä kirjassa ja yleensä isä huusi käännä! siinä vaiheessa kun meinasin hurauttaa ojaan. Perunanviljely on kuitenkin aika helppoa ja toinen toistaan ihanampia lajikkeita on maailma pullollaan. Miltä kuulostaisi esimerkiksi ranskalainen manteliperuna Amandine tai kastanjanmakuinen&ruusunvärinen Cherie? Vesi herahtaa kielelle. Tunnen yhden reippaasti yli kahdeksankymppisen mamman joka viljelee perunaa Prisman kestokasseissa parvekkeellaan Helsingissä. Eikä kyseessä ole mikään hieno lasitettu parveke vaan tavallinen vanhan kerrostalon miniparveke. Ja hyvä sato tulee. Näissä viljelyhommissa taitaa olla niin, että asenne ratkaisee. Jos en vielä tänä kesänä niin varmasti jonain kesänä kokeilen kauppakassiviljelyä. Puutarhanhoito tekee kyllä elämästäni juhlaa, on aina jotain uutta mitä odottaa ja toivoa.
Lumikellopaikassa (varjopenkki) on vielä aika kinos lunta. Pitää odotella kärsivällisesti. Kori ja verkko on jäniksiä varten, ehtivät syödä Koreanperhosvaahteran siltikin. 
Muitakin kevään merkkejä onneksi löytyi, Pikkuirikset ovat puskeneet jäämassan läpi kivikossa. Mikä kasvuvoima, ei voi kuin ihailla. Pihalla kun touhusin niin vastaan köpsehti taas inhoamani fasaani (=söi ihanat istuttamani kukkasipulit yhtenä vuonna, siitä inho). Taitaa sekin olla kevään merkkejä. Tiesittekö muuten, että fasaanit toi Suomeen aasiasta itse herra Karl Fazer? Tarkalleen sanottuna vuonna 1902 ja Helsingin Malmille (luin tämän juuri lehdestä). Kyseessä on siis vieras lintulaji joka ei oikeastaan kuulu luontoomme. Ihme, että on selvinnyt.
Piippoja näkyy vähän kaikkialla, nämä ovat tuijakaarteessa. Nyt pitää olla varovainen, taisin talloa osaa siivotessani kukkapenkkejä.
Kuunliljapenkereessä Kuriilienkirsikan alla on tulppaanit heränneet, ovat aina vähän groteskin näköisiä...
Sisällä kurkistin pienoiskasvihuoneeseen, William Guinness -akileijat ovat vihdoin itäneet pienesti. Taas on miltei selvitty talvesta ja painellaan kohti uutta kasvua. 

18 kommenttia:

  1. Ihanaa vihreää näkyvissä:) Meillä ehkä kuukauden päästä. Lunta satelee ja maisema on kovin valkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Toivottavasti kuitenkin hieman aikaisemmin saisitte kevättä sinne, pidän peukkuja

      Poista
  2. Ihan jo oikeesti maata näkyvissä siellä! Ja ihania enimmäisiä kasveja kurkkimassa, miltä maan päällä näyttää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina. Toivottavasti ei tulisi enää takatalvia sinne eikä tänne :)

      Poista
  3. Maan paljastuminen on ihmeellistä. Tekisi mieli tämän innoittamana mennä lapioimaan lumikasoja ja etsimään piippoja. Yritän malttaa mieleni ja muistaa, että joka vuosi ne ovat ihan ilman lapiohommiakin alkaneet jossain vaiheessa näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. Miksipä ei :) Voihan sitä vähän varovasti kaivella...

      Poista
  4. No voi vitsi, onpa siellä jo niin keväistä! Mun kevätpuutarhakierros tosiaan meni mönkään tänään.....mutta on se melkein kaikki lumi jo nyt sulanut!
    Sen sijaan tein kierroksen Kauppilan nettikuvastossa, ihan antoisaa sekin;D
    Tilasin 2 TomTatoa! Peruna ja tomaatti samassa kasvissa! Ihan pakko päästä kokeilemaan, siksi tilasin, vaikka Turussa tulee kevään mittaan varmaan käytyä, mutta yleensä noita kaikkia ei enää ole siellä myymälässä. Kun kerran tilaamassa olin, tilasin myös Indigo Rose coctailtomaatin, vaikka piti vaan laittaa kasvariin pelkästään niitä tavallisia kirsikkatomaatteja....
    Perunanviljely on muuten niin parasta. Edelliskesänä istutin 21 Lapista talvella tuomani puikulaperunaa lavakauluslaatikkoon. Niillä perunoilla oli suunnilleen nimetkin jokaisella ja soitin niille kesällä Souvareiden CD:tä, että tunsivat olonsa kotoisaksi! Sato olikin ihan mahtava, ihan kunnollisen kokoisia puikuloita, ainakin 10 jokaisessa varressa!
    Viime kesänä jo tuplasin perunaviljelykseni, loppukesällä saatiin monta kertaa lohisoppaan ja perunamuusiin omat puikulat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja. Ai kun hyvä, että lumi suli heti pois. Jännä se Tomtato, näin kuvan! Hieno kun kokeilet sitä! Varmaan loppuvat kesken nopsaan. Kasvitilausten tekeminen on niin ihanaa. Kiitos perunavinkeistä, täytyy kokeilla :)

      Poista
  5. Meillä on vielä paksu kerros lunta, mutta on kinokset humpsahtaneet ihan silmissä. Kohta minäkin pääsen ihmettelemään, mitä mullan alta nousee.
    Eilen laitoin osan siemenistä kylmäkäsittelyyn ja pelargonit kylvin pieneen kirsikkarasiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Toivottavasti lumenne humpsahtavat nopeasti. Ihanat siemenet siellä tulossa :)

      Poista
  6. Kasvikausi käynnissä hienoa! Katselin Strömsön puutarhaohjelmaa ja jos satuin oikein kuulemaan niin Lapin puikulaa kutsutaan myös nimellä "mandelpotatis"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria K. Joo, manteliperuna tosiaan, jotain ihanaa sellaista tahtoisin juuri :)

      Poista
  7. Kevään odotusfiiliksissä myös täällä! Vaikka talvesta pidänkin, odotan kevättä enemmän kuin ikinä. Kyllä se sieltä tulee, merkit ovat jo ilmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma. Nyt onkin paras kevään merkki kun sinäkin odottelet kevättä :)

      Poista
  8. Ihana postaus<3 Oltiin viikonloppu Keski-suomessa sukuloimassa ja kotiin oli ihana palata kun lumet olivat huvenneet aika paljon parissa päivässä. Lapsuuden kodissamme satoi reippaasti lunta lähtiessämme.
    Kyllä pottujen viljeleminen on sitten ihanaa, lueskeleppas Mamman vanhat pottupostaukset, olen kasvatellut kaikenlaisia ihanuuksia mm. malloltaan vaaleanpunaista unelmaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Ihanaa kun lumet lähtevät. Pitää lukea perunajutttusi ajan kanssa, kiitos vinkistä

      Poista
  9. Ai niin pitipä muistuttaa sua vielä, että laita ihmeessä jotakin varjostusta pikkuisille kartiovalkokuusille, etteivät rusketu kun maa on vielä varmaan jäässä. "Havutin" tänään ainokaisen rhodoni, jonka oksat kurkkivat jo hangen päällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt kauhistu, mutta en ole koskaan suojannut ja periaatteeseeni kuuluu etten suojaa mitään kasveja :-) ei kyllä ole ruskettunut. Meillä on nyt maa sula jee

      Poista