Kevättä etsimässä

Ulkoilu vaati tänään aika lailla sitkeyttä. Kurja tuuli ja kaikissa olomuodoissa tuleva sade. Siltikin valitsen tämän mieluummin kuin lumihelvetin. Sitä paitsi tulen hullun onnelliseksi kun voin touhuta puutarhassa. Eipä paljon silloin huolet paina. Kartiovalkokuusi on paljastunut lumen alta, näillä pikku kuusilla saa minusta parhaiten satumetsän tunnelmaa kukkapenkkiin

Syksyllä istutettu hopeanhohtoinen versio Kartiovalkokuusesta on "lammen" rannalla, lintukylpy on vielä jäässä. Oikealla puolen isoa kiveä on viime kesäinen ostos Vitipensas, se on jäänyt vähän lumen ja jään jalkoihin ja katkeillut pahasti. Sen jalkojen juureen istuttelin uusia perennoja ja valkoisia tulppaaneja joten odotan kovasti kevättä ja kesää, tahtoisin jo nähdä ne! 

Tuulessa en oikein saanut järkevää kuvaa Näsiästä, mutta nupusta pilkistää nyt jotain vihreää. Yleensä tuonne ylös tulee lehtiä ja kukkanuput ovat hieman alempana. Alunperin tässä oli vain yksi oksa, mutta nyt on ilmaantunut toinen, mukavaa. Taustalla oleva köynnös on mustavadelma. Tekisipä kesällä satoa. Nam.

Vanhan betonimuurin suojissa syreenien pistokkaat ja köynnöshortensia paisuttelevat nuppujaan. Luin juuri vinkin miten saada lisää sammalta betoniin. Sivellään vain luonnonjugurtilla tai piimällä, ei siis mitään sammalsilppuja tai mitään vaan pelkkää jugurttia. Aion kokeilla, olen hulluna sammaleeseen.

Sen sijaan talon pohjoispuolella sisäänkäynnin yhteydessä kasvaneen alkuperäinen köynnöshortensian tilanne on huonompi. Viime kesän 30 päivän sade ja siihen perään miltei kuukauden kestänyt yli +30 asteen kuiva kausi olivat sille liikaa. Se on kuollut. Sydän vuotaa verta, mutta minkäs teet. RIP vanha rouva.

Pergolassa kurkistin Sailan avustuksella myöhään syksyllä saapuneen Sweetheart rosen tilannetta, vihreää näkyy joten ihanaa, se on hengissä.

Tuntemattomat köynnösruusut (alkuperäisiä) ovat avanneet uusia lehtiä kellarin seinustaa vasten. Meidän kellari falskaa lämpöä ulospäin. Sisällä saattaa joskus pyykkiä levitellessä tukka tuivertaa tuulessa...

Hetken hain tuulensuojaa myös kasvihuoneesta, kreikkalaiset vintagebetonilaatat ovat vapautuneet jäästä...

Vein sinne koristeeksi tammenterhokaulakoruni...

Clas Ohlsonista löysin halvan amppelin ja toinen minulla oli ennestään, istutan näihin varmaankin mansikoita. Pitää hyödyntää myös ylhäällä oleva tila.

Kasvihuoneesta kun kurkistaa niin kevätpenkissä on vielä aika paljon lunta ja jäätä. Jos vain nämä ilmat jatkuu niin aion jo ensi kuussa kylvää jotain kasvihuoneessa. Salaattia tai jotain muuta pientä. Aina pitää kokeilla.

Minun on myös alkanut tehdä mieli viljellä perunaa. Uskomatonta, niin paljon kun pienenä vihasin perunashowta! Lempihommani perunanviljelyssä oli aina traktorin ajelu, istuin koko kynnösrivin nenä kirjassa ja yleensä isä huusi käännä! siinä vaiheessa kun meinasin hurauttaa ojaan. Perunanviljely on kuitenkin aika helppoa ja toinen toistaan ihanampia lajikkeita on maailma pullollaan. Miltä kuulostaisi esimerkiksi ranskalainen manteliperuna Amandine tai kastanjanmakuinen&ruusunvärinen Cherie? Vesi herahtaa kielelle. Tunnen yhden reippaasti yli kahdeksankymppisen mamman joka viljelee perunaa Prisman kestokasseissa parvekkeellaan Helsingissä. Eikä kyseessä ole mikään hieno lasitettu parveke vaan tavallinen vanhan kerrostalon miniparveke. Ja hyvä sato tulee. Näissä viljelyhommissa taitaa olla niin, että asenne ratkaisee. Jos en vielä tänä kesänä niin varmasti jonain kesänä kokeilen kauppakassiviljelyä. Puutarhanhoito tekee kyllä elämästäni juhlaa, on aina jotain uutta mitä odottaa ja toivoa.

Lumikellopaikassa (varjopenkki) on vielä aika kinos lunta. Pitää odotella kärsivällisesti. Kori ja verkko on jäniksiä varten, ehtivät syödä Koreanperhosvaahteran siltikin. 

Muitakin kevään merkkejä onneksi löytyi, Pikkuirikset ovat puskeneet jäämassan läpi kivikossa. Mikä kasvuvoima, ei voi kuin ihailla. Pihalla kun touhusin niin vastaan köpsehti taas inhoamani fasaani (=söi ihanat istuttamani kukkasipulit yhtenä vuonna, siitä inho). Taitaa sekin olla kevään merkkejä. Tiesittekö muuten, että fasaanit toi Suomeen aasiasta itse herra Karl Fazer? Tarkalleen sanottuna vuonna 1902 ja Helsingin Malmille (luin tämän juuri lehdestä). Kyseessä on siis vieras lintulaji joka ei oikeastaan kuulu luontoomme. Ihme, että on selvinnyt.

Piippoja näkyy vähän kaikkialla, nämä ovat tuijakaarteessa. Nyt pitää olla varovainen, taisin talloa osaa siivotessani kukkapenkkejä.

Kuunliljapenkereessä Kuriilienkirsikan alla on tulppaanit heränneet, ovat aina vähän groteskin näköisiä...

Sisällä kurkistin pienoiskasvihuoneeseen, William Guinness -akileijat ovat vihdoin itäneet pienesti. Taas on miltei selvitty talvesta ja painellaan kohti uutta kasvua.