Hurmaava helmikuu

Raaskin ottaa Onnenpensaasta vain yhden oksan, mutta iloa on tästäkin. Taustalla oleva hyasintti on kukkinut tosi kauan ja tuoksuu ihanalle. Laitoin sen vesimaljaan varmaankin joulukuun alussa? Kauan kesti. Mutta hienoa näin helmikuussa saada nauttia hyasinteista.

Kukat ovat minusta vastustamattoman kauniit ja kellomaiset

Mustaherukan oksassa lehdet alkavat avautua ja tuo pienempi keppi on ehkä omenapuun oksa. En muista enää varmasti, on ollut hirmuisen kauan vedessä. Haaveilen, että kasvattaisi vielä juuret ja saisin siitä pienen kuistipuun.

Kokeilin lapionpiston verran maata kukkapenkeissä ja se oli sulaa.  Ja säätiedotuksessa sanottiin ettei ainakaan lähiaikoina ole näköpiirissä pakkasia ja lunta. Tuntuu kuin olisi saanut lahjan. Olen iltaisin kerännyt risuja ja roskia pihasta. Pitää olla vain tosi varovainen ettei tallo sipuleita aivan muussiksi kukkapenkkejä siivotessa. Kevätsiivous käynnissä siis normaalia aiemmin. Jos ei tule pakkasta lähipäivinä niin käyn yrittämässä hyasintinistutusta maahan. 

On ilo tavata vanhoja tuttuja, Sinivuokko. Itsekseen pihaan tullut.

Pyreneidenkurjenpolvi säilyi koko talven vihreänä.

Meidän hiekkapiha ei ole koskaan näin sula helmikuussa, vaan yleensä paksun jään runtelema ja sitä saa hakata rautakangella viikkokausia.

Kaikenlaista hienoa nousee maasta, nämä piipat nousevat pohjoispuolella taloa Mahonian alla. Mitähän lienevät..voisivat olla vaikka pikarililjoja.

Iriksiä olen näemmä istuttanut vähän kaikkialle, niitä nousee nyt paljon esiin ja nehän kukkivat aikaisin.

Sirotuomipihlaja valmistautuu aikaiseen lehteentuloon, on yleensä aina ihan ensimmäisten joukossa

Ja pihan ainoaan jäiseen kohtaan olen onnistunut istuttamaan lumikellot. Sieltä ne pienet puskevat läpi jään. Miltähän tuo oikeasti tuntuu kun litra multaa niskassa ja pääset vihdoin sieltä kurkistamaan ja huomaatkin yllä olevan vielä jääkerroksenkin? Antaisin näille vuoden merkkitekopalkinnon heti. Tässä olevat taitavat olla yksinkertaista muotoa, kerrottuja istutin myös.

Vielä kun jostain löytäisi orvokkeja. Omista taimista ei vielä saa ruukuntäytettä. Pitäisi nyt osata nauttia tästä nautinnollisen aikaisesta keväästä ilman takaraivossa pienen äänen muistuttamaa takatalven pelkoa. Iltaisin on jo niin valoisaa puuhailla, ympärillä linnut sirkuttavat ja laulavat. Tuntuu oikealta keväältä.