Kurjenmiekkaa, orvokkeja, perunaa & kiveä

Ensimmäinen kurjenmiekkakaunokainen avautui. Suloinen on hän. Sekoituspussista jossa oli myös keltaisia kurjenmiekkoja eikä lajikkeista tietoakaan, mutta minusta näyttää kovasti J.S. Dijtiltä. Otin kuvia auringossa ja varjossa, värisävy on hieman erilainen kummassakin. 

Pikavisiitti oksasaksia ostamaan (pärjäsin nippa nappa viikon ilman, oli loppujen lopuksi aika kamalaa) oli unelmien täyttymys, löysin orvokkeja. Ihanaa.

Ostin myös kaksi pussia ruotsalaista siemenperunaa joista olin unelmoinut. Toinen mandelpotatis -lajiketta ja toinen Cerise -lajiketta, joka on siis kirsikanpunainen kuoreltaan, aika pieni lajike joka muistuttaa muuten ulkonäöltään manteliperunaa. Herkkuperunoita siis.

Eilen alkoivat Snowbunting -krookukset kukkimaan. Pari päivää viime vuotista myöhäisempänä.

Ja sain lyhyen tarmonpuuskan, upotin laatat jotka vievät kompostinurkkaukseen, olivat nelisen vuotta irrallaan sitä innostusta odottamassa. Älkää naurako (tai saatte toki nauraa, tarjoan nämä :) ), tässä elämäntilanteessa ei vaan ole varaa asennushiekkoihin tai muihin...on ihan saveen upotettu ja muovailtu paikoilleen. Muistutti aika paljon lapsuuden leikkejä joen ja järvien mutapohjissa, aikamoista rävellystä moni näistä pihahommistani, onneksi omassa pihassa saa vielä leikkiä. Eikä tietenkään mennyt suoraan (alkaa olla tämän puutarhan tavaramerkki jo), mutta ei kai se elämäkään ole ihan suoraan mennyt. Teen pienen kivitukimuurin reunaan jossa kasvaa lipputangon jalustalta siirrettyjä Vuorenkilpiä ja oikealle aion levitellä siinä jos kasvavia Minttuja. Saa jatkossa nimen Mojitokäytävä.

Sama juttu liuskekivikäytävän jatkeeseen kaksi pientä palaa. Saveen upotettuna. Tähän loppupäähän unelmoin siemenkylvetyistä perennoista kivien lomassa, neilikkaa ja muuta kuivuutta kestävää perennaa, mieluiten tuoksuvaa. Ihana tepastella puutarhakierrosta kukkivien kivien lomassa sitten joskus.

Siinä kun tyytyväisenä puhisin ja asentelin kiviä niin onnistuin astumaan lyttyyn lumikellot varjopenkissä. Joten pikkuisen riekaleisena, mutta kuitenkin hengissä vielä ovat pienet kellot.

Pihan esikot ovat olleet monta viikkoa samannäköiset, jännitän josko ensi viikolla innostuisivat kukkimaan.

Aurinko laski koristeomenassa riippuvan koristepallon taakse ja tuli taianomainen tunnelma..