Niitä näitä

Liljankukka katkesi puutarhatöissä, jäi lintualtaalle juomaan. Tämä punainen kukki viime vuonnakin (Lorraine). Liljat eivät ole minun juttuni vaikka ne kauniita ovatkin.

On niin hiljaista ja harmaata. Kesä on tuntunut miltei pitkältä syksyltä. Muutama päivä sitten paistoi ihan minipikkuisen aurinko. Innostuimme ystäväni kanssa uudelleenorganisoimaan kukkapenkkiä hieman. Ruusuorakko pääsi hopeakartiovalkokuusen viekkuun, niissä on jotain samaa henkeä ja väritystä. Ruusuorakon nimestä tulee mieleen Da Vinci-koodi, mutta itse kasvi tyydyttää luonnonkukkanälkää

Kuusen vieressä kasvaa nyt myös tämä uusi Purppurasilkkiyrtti, jossa samaa sävyä. Metsäkävelyllä löysin vielä tienpientareelta lilakukkaista peurankelloa, otin yhden sellaisen mukaan vaikka onkin invaasiokasvi. Siellä on myös valkopajuangervoa, mietin uskaltaisko ottaa...invaasiokasvi sekin, mutta sopisi muurin päälle, siinä saisi levitä vapaasti.

Uusi väritys etenee, ruusuorakon viereen ryhmittelimme nämä muutamat kasvit: Preeria-angervo Kahomen ja pari vaaleanpunaista ritarinkannusta. Saa nähdä miltä tämä osio näyttää ensi vuonna. Näiden tilalta siirsin taaemmas Kultapiiskuja (on sellainen visio, että taustalla värit sulautuvat yhteen laveeraten ja keskiössä on punamusta koristeomena Rudolf, en tiedä vielä onnistuuko)

Jännä tämä Piilu-kärhö kun suostuu kukkimaan täydessä varjossa, rusokuusamien alla. Taustalla näkyy toinen hopeakartiovalkokuusi. Nämä minun kerran isänpäivälahjaksi saamani, heh. Kyllähän tässä saa välillä olla isänä ja äitinä. Pidän näistä pikkukuusista hulluna, niistä tulee vähän hobittitunnelmaa puutarhaan.

Toden totta koko puutarha on nyt täynnä leppiksiä kuten on lehdissäkin otsikoitu. Keväällä oli kirvoja samaan tapaan. Järkevää ja loogista sinänsä. Tämä leppäkerttu on ryömimässä kohti saalista, pallohortensian lehden sisään on ällöttävä otus kehrännyt itselleen majan. En uskaltanut jäädä katsomaan kumpi syö kumman

Ihan ensimmäinen keltainen kosmoskukka on avautunut. Siemenistä kiitos ystävälle.

Kasvihuoneen takana Fallopia-muuritatar on viimein alkanut kiipeillä männynrunkoa pitkin. Tästä kasvihuoneen takana olevasta pikku alueesta tahtoisin luonnonkukkien temmellyskentän.

Amorosa -kääpiöpuun ensimmäinen ja ainoa omppu, kuva meni vinksalleen

Harmaita ovat heinäkuun päivät ja sinikukkainen alppikärhö aloitti uuden kukintakierroksen

Sermin luona tuoksareita ja sirotuomipihlajan marjoja, taustalla tammi

Sisäänkäynti on tänä vuonna pastelli ja vähän luonnonkukkamainen, ainakin yritin hakea sitä tunnelmaa

Minipuutarhaan on siementänyt orvokkeja ja käenkaalia (huomatkaa sievästi koriin asetellut kumisaappaat)

Kurkistus sisälle: maalasin kuistin kamalansiniset kukkapylväät vintagemaalilla "faded lavender". Tiedä sitten tuliko paremmat kuin ennen, en ole varma tuosta sävystä. Vanhan mustan fifties -retrotuolin nojat maalasin sävyllä "pearl grey". Se on ihana. 

Hämäriin päiviin: lyhtykuumetta, ripustelin jo sinne tänne

Ikeassa on taas käyty, tunnustan (lapset syövät siellä kesäisin ilmaiseksi ja minä inhoan ruoanlaittoa). Kiva ruukku mustaa pitsiä 3 euroa, täydellinen pelargoninpistokkaille. Ruusukangas on vanhasta mekosta, ajattelin tehdä siitä tyynyn kuistin penkille, jos suinkin osaan enää ommella...viime kerrasta vierähtänyt aikaa niin

Löysin vanhoja kasvikuvia erään kirjani välistä, olen nämä ostanut varmaan jo 10 vuotta sitten, nyt ripustelin porraskäytävään. Kauniita. 

Poitsujen huone on viimein maalattu (huom huoneenhaltijoiden itse valitsema maalisävy ja minikaktus!). Tilasin viime viikolla Anttilasta heille matonkin ja sielläpä se oli rullakossa myymälässä nimeni päällä (maksettuna), mutta kuuluu konkurssipesälle. Hullua. Anttilaa tulee kyllä ikävä.