Sunnuntaina sataa aina

Vaaleanpunainen Pallohortensia kehittelee nuppujaan varjossa, Pink Annabelle on lajike. Rakastan näitä hortensioita (mikä on oikeastaan vitsi näinkin kuivalla tontilla). Onneksi pallo- ja syyshortensiat suostuvat kasvamaan täällä, muut eivät niinkään. 

Varjon uumenissa Piilu -kärhö (kamalan ruma nimi, mutta tarkoittaa viroksi kuulemma pientä ankkaa) valmistautuu sekin kukintaan

Tähtimagnolia on elpynyt jo aika hyvin. Viime talvi oli kyllä aika kauhea. Kukinnasta oli turha haaveillakaan.

Tässä on yksi tulevaisuuden muokkausunelmakohteista: tahtoisin pienentää tuon sateen alas piiskaaman tarha-alpin pinta-alaa ja vaihtaa väritystä vaaleanpunaiseen, joka minusta istuisi paremmin tähän hopeanhohtoiseen ja tummaan kokonaisuuteen (taustalla oleva puu on koristeomena Musta Rudolf). Pohdiskelen erilaisia korkeita vaaleanpunaisia perennoja. Voisin ostaa pari kappaletta kokeeksi ja testata menestyykö tässä kuivassa kohdassa vai ei. Vasemmalle puolelle kuusen viereen kokeeksi istutin viime kesänä Maitokelloa "Loddon Anna", se on ainakin talvehtinut hyvin, muttei kukkinut vielä. Korkea huntelokasvi on Kultapiisku, siitä en luovu, se on rakas.

Peltonätkelmä on kukkinut nyt pitkään on tosi kaunis sininen (kesä) köynnös, kyllä tätä voi toistekin viljellä. Vaikka enemmän pidän vaihtelevuudesta, se virkistää.  Olisi niin tylsää joka vuosi kasvatella samoja kesäkasveja. 

Tuoksarit aloittelevat kukintaansa piakkoin; tässä on miltei musta lajike Almost black. Taisin kylvää ne normaalia aiemmin kun nyt jo aloittevat.

Kukintaansa aloittelee myös Mustaselja Black Lace, ihana vaaleanpunainen herkku, joka istuu hyvin roosaan kauteeni joka ilmaantui yhtäkkiä jostakin. Puska on kasvanut vähän isommaksi kuin oletin ja nyt on ahdasta. Toisaalta koska tahansa voi tulla napakka talvi, joka jäädyttää sen alas asti. On versonut valtavan hyvin, mutta kasvaakin todella suojaisassa paikassa tuijien edustalla. Kukintonsa on vienyt aurinkoa kohti, ehkä kaipaisi enemmän sitä. 

Nupun on ehtinyt tehdä myös Syyskimikki (hui sana syys), tänä vuonna  varmaan sitten ehtii hyvin kukkia, aina se ei ole itsestäänselvyys. Toisaalta kukinta on toissijainen asia kun kasvilla on näin upea lehdistö. 

Kukka, josta en koskaan saa kunnon kuvaa on tämä vaaleanpunainen Morsiusharso, se on supersuloinen, vieressä kasvaa pinkimpää ketoneilikkaa ja hopeinen on tietysti Nukkapähkämö.

Pallohortensia ei kauheammin pidä sateesta, sen painavat pallokukat notkuvat, mutta se on ihan lempipensaani kuitenkin. Se kasvaa täydessä auringossa ja lehdet ovat siksi aika haaleanvihreät. 

Mademe Plantier -ruusu, valkoinen ja runsasmuotoinen, kaunis. Olen yhä rakastuneempi ruusuihin. Ruusut tahdon jotenkin istutusten sekaan mieluummin kuin erikseen. 

Tässä on ihan typötyhjä kohta paraatipenkissä, joka kaipaa uutta. Kauhean näköinen. Siitä kai kuoli jotain viime talvena, mutten kuollakseni muista mitä. En tiedä mitä haluan tähän, mietin ja odottelen inspiraatiota. 

Kiviportaita on juuri nyt mukava tallustaa kun oikealla on voimakastuoksuiset Duchesse -pioni ja vasemmalla Jasmike. Kukkivat kiviportaat eivät ole vielä onnistuneet oikein...väleihin kyllä siementää yhtä sun toista, mutta mitään korkeita kasveja näihin en tahtoisi. Jotain muurikelloja ähräsin tuonne väleihin joskus, mutta kovin kitukasvuisia ovat. 

Juudaksenpuu on saanut vihertäviä sävyjä kesän mittaan

Samanlainen sadekesä ollut kuin viime kesäkin. Ja kun sataa niin sitä tulee reippaasti. Ei se nyt niin haittaa, päivätkin kuluvat töissä eikä puutarhan tarvitse ainakaan olla janoinen. Jonkin verran odottelen kyllä hengähdystaukoa tästä kaikesta. Viikonloppuna kävimme Loviisan ruusujen hurmaa -tapahtumassa (pojille en maininnut ruusuista vaan naamioin käynnin 1700-luvun tykinlaukauksen houkuttimeksi -olipa muuten jyrähdys, korvat tuntuivat oudoilta pitkään). Hassu juttu, mutten juurikaan nähnyt ruusuja. Kun kaarsimme kotipihaan niin sade alkoi. Kesä on kuitenkin aina kesä.