Lapsuudesta muistan parhaiten aamukostean ruohon ja siihen upotetut laatat kun tassutin keltaiseen pihakeinuun (kyllä, kyseessä on kultainen seiskytluku..). Kukista rakkaimmat olivat pionit ja kullerot, muistan miten jännittävää oli tarkkailla pionin nupuissa edes takaisin risteileviä muurahaisia. Kulleroita & lemmikkejä vein aina opettajalleni.
Pihassamme kasvoi todella iso Tuija ja monirunkoinen Hieskoivu, jonka sisällä oli hauska leikkiä. Kesäkuussa kukki valkoisenaan suloinen nimetön koristeomenapuu, jonka pahanmakuisia omppuja järsimme syksyllä kavereiden kanssa. Ei liene yllättävää, että omasta pihasta löytyy samaiset elementit, tietysti myös siksi, että edellä mainitut kasvit ovat aika yleisiä puutarhoissa. Joskus mietin mitä lapseni tulevat muistamaan. Se voi olla ihan erilaista.
Tällä hetkellä haaveilen muutosta täysin tuulettomaan paikkaan. Taas tuulee niin, että pihalla oleilu on epämiellyttävää.
Hirveästi shopatuttaisi, pitäisi ajatella ekologisesti ja järkevästi, auts. Eilen jo repsahdin Indiskassa, rrrrakastan sitä kauppaa ja varsinkin heidän puutarhajuttujaan. Löysin erittäin sopivan taimihyllyn kuistille (kuvassa), valmistettu kierrätysmateriaaleista. Lisäksi pergolaan vielä itämaisen verhon...
Särkynytsydän on aika taiteellinen kasvi, olen tykästynyt pinkkiin vielä enemmän kuin valkoiseen
Tässä vielä Kulleroita
Tuuli on todella tuskastuttavaa! Me asumme täällä Pohjanmaan peltolakeuksilla ja varsinkin alkukesät ovat joka vuosi todella tuulisia. Iltasella on ihanaa, kun puhuri laantuu, mutta aamulla taas sama meno jatkuu.
VastaaPoistaMua aivan huvittaa, miten samanlaisista jutuista näytämme pitävän ;D
Olen nimittäin katsellut juuri tuota samaa pikku hyllyä sillä silmällä!
Ihanaa jos meillä on samankaltainen maku, koska sinulla on minusta aina niin tyylikkäitä ja kauniita juttuja, en kyllä mitenkään yllä samaan kaliiberiin. Nyt vaan kipin kapin Indiskaan, siellä oli myös kivoja rautalankatelineitä :)
VastaaPoistaHitsit, että teilläkin pitää tuulla!