Tässä hän on, äitienpäivän lahjapuu eli Mantsurian jalopähkinä. Hän on kaunis ja ihana! Ystäväni kävi ja tokaisi uudesta puusta, että "olet sitten ostanut poronsarvet". Erinäisiä naurunpyrskähdyksiä aiheuttava kommentti. Toivottavasti pähkinäni pörhentyisi pian, nyt näen itsekin sen vain poronsarvina...
Onni täydentyi vielä samana päivänä kun löysin pihasta itsekseen siementyneen taimen joka selvästi on jonkinlainen pähkinäpuu. Harmittavasti en tunnista lajia, täytyy kaivaa kirjat esille. OI onnea!
Tässä kuvamateriaalia...taustalla pensaiden "vauvala", Kultaherukkaa, Kanukkaa ja Syreeni Holgeria
Vielä jos Hevoskastanjan saisi...työkaveri kertoi Helsingin Yliopiston kirjaston pihalla kasvavasta Suomen suurimmasta Hevoskastanjasta. Jalat veivät heti sinne, mutta puu on auttamattoman rujosti typistetty. Kuulemma kuitenkin tiputtelee pähkylöitään ahkerasti kadulle, joten aion olla kytiksellä keräämässä Heppakastanjan hedelmiä ja kylvää niitä ruukkuun/pihaan. Tuskin maltan odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti