torstai 5. helmikuuta 2015

Vastauksia Betweenin haasteeseen

(keväänodotus on kuumimmillaan keskellä kinosten ♥)

Olin onnekas ja sain toisenkin haasteen Rikkaruohoelämää -blogista, kiitos paljon! Eli viisi kiperää kysymystä jälleen.
(suloinen kerrottu esikko on muuttumassa väriltään vaaleammaksi)

1) Missä on sinun henkinen lapsuudenkotisi?
Siellä missä oikeakin kotini, vanhemmissa ja siskoissa, siirtolapuutarhaisessa miljöössä metsien ja peltojen keskellä. Hyvässä ja pahassa.
(ihana harvahapsihyasintti hyasinttitestin läpäissyt kandidaatti, tuoksu on aito ja oikea)

2) Onko elämässäsi esikuvaa tai henkilöä, jota ihailet? Jos on, miksi juuri hän?
Ihailen monia. Melkein kaikkia joiden blogeissa käyn (eri syistä). Ihailen äitiäni joka sitkeästi tekee vasara kädessä mitä vaan (osaa tai ei). Poikiani ihailen vilpittömästi! Miten he voivat olla niin fiksuja näillä geeneillä? Ihailen sitkeitä, nöyriä ja vilpittömiä ihmisiä. Ihmisiä jotka tekee hyvää. Ihmisiä jotka valittamisen sijasta toimivat. Itse lannistun vastoinkäymisten edessä liian helposti.
(en malttanut enää vaan kylvin myös akileijoja, William Guinnessia ja jotain tuntematonta pinkkiä kerrottua akileijaa jonka ostin netistä yhdeltä naiselta, jännittävää)


3) Miten laiskottelet?
Makaan sohvalla (valmiina nousemaan jos käsky käy) ja luen hetken jotain vanhaa puutarhalehteä (uusia liian harvoin saatavilla!)
(vielä elän kynttiläaikaa)

4) Millaisen toivoisit elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua?
En uskalla ajatella niin pitkälle. Toivon kuitenkin, että saisin jatkaa puutarhassani kuopsuttelua, nähdä puiden ja lasten kasvavan.
(Eiffelin juurella muutama narsissi, maljakossa on aina pakko olla jotain kukkivaa)

5) Mikä on puutarhassasi tärkeintä? Rehevyys, monipuolisuus, helppous, yksinkertaisuus, jne.
Puutarhassani tärkeintä on tietysti se, että se on minun (ja vähän pankin). Muutoin oleellisinta on, että se on koti kaikille niille kasveille joita rakastan niin kovasti. Tulevaisuuden vielä villimpi ja rehevämpi salainen puutarha siintää silmissä jo.
(kesä mielessä...pienet lasimaljat joihin voi kerätä kukkakimpun pihasta ja laittaa roikkumaan...)

9 kommenttia:

  1. Ihania vastauksia. Ihailen aina muiden ajatuksia kun luen näitä haasteita. Luulen muuten että kuopsuttelet menemään vielä kovempaa tahtia 10v kuluttua, puutarhahan pitää mielen virkeänä ja kehon toiminnassa! Näin uskottelen itselleni aina kun selkä on sitä mieltä että voisi jo lopettaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Hihii, tosiaan 10 vuoden päästä me molemmat mennään vielä kovempaa :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Ihanat vastaukset! Minäkin kuopsuttelen niin kauan, kun henki pihisee:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Ihanasti sanottu tuo henki pihisee. Jospa sieltä haudan takaakin vielä palataan kummittelemaan puutarhoihimme :)

      Poista
    2. Kiitos Maarit. Ihanasti sanottu tuo henki pihisee. Jospa sieltä haudan takaakin vielä palataan kummittelemaan puutarhoihimme :)

      Poista
  3. On ihanaa päästä ihailemaan omia lapsiaan. On ne lapset vaan monessa niin mainioita. Puiden kasvun seuraaminen vaatii jo kärsivällisyyttä. Onneksi sitä oppii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaalean vihreää. Tosiaan jännä tunne ihailla omaa jälkikasvuaan, varsinkin kun ovat hyvässä mielessä niin erilaisia kuin mitä itse on. Kärsivällisyys on kyllä multiplisoitunut lasten myötä :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista