Lauantain ilot

Älkää tuskastuko kun kokoajan hörisen kukkajuttujani täällä. Tätä on vain niin kiva pitää puutarhapäiväkirjana.

Ensimmäinen hedelmä Kirsikkaluumu Punaisessa paronissa, tänä keväänä on kyllä ollutkin ruuhkaa mehiläisten suhteen. Luulen, että aikaisin kukkivat kirsikat toimivat houkuttimena ja sisäänheittokasveina puutarhassa

Minulle yksi hienoimmista asioista omassa puutarhassa on mahdollisuus poimia kukkia maljakkoon. On kuin toinen mahdollisuus nauttia puutarhasta sisätiloissa. Keltapäivänliljat tuoksuvat ilmassa aina kun menen keittiöön.

Madame Hardy -ruusu on vielä kirvakontrollissa, istutan sen takanaolevaan kukkapenkkiin hieman vasemmalle (myönnettäköön, että osittain on kyse puhtaasta laiskuudesta)

Anemonet kukkivat vähän kaikkialla, kukkapenkissä, paviljongissa ja kasvihuoneessa (mykyröitä oli niin paljon pussissa), poimin niitä maljakkoon jatkuvasti. Tätä perinnettä täytyy jatkaa.

Tähän asti on ollut vain valkoisia, nyt ihania tummia avautuu hiljalleen

Pieni sinisävyinen kartiovalkokuusi on limeherkku-Poimulehtien ja muun kasvimassan puristuksissa, mutta kyllä se siitä kasvaa vielä...etualalla on ainoa istuttamani lilja, katselen sen kukkanuppuja päivittäin, väri säilyy vielä yllätyksenä..

Toinen kartiovalkokuusi on "maalauksessani", keltajapaninangervon, köynnöshortensian, Metsäkastikka Karl Forsterin  ja ihan oudoksi muuttuneen Jaloangervon seurassa, se kun on aiemmin ollut vaaleanpunainen

Hurjasti siementaimia tehnyt Isotähtiputki kukkii koko pionipenkin leveydeltä pian, toisaalta aika näppärä seuralainen hunteloille pioneille tukevana ja kauniskukkaisena

Kuriilienkirsikka on tehnyt tänä vuonna paljon kirsikoita

En ole koskaan pitänyt Ruskoliljoista, en edes pikkutyttönä jolloin ihmettelin niiden itusilmuja. Mutta niitä on tullut itsekseen puutarhaani, varmaan naapureilta...ja hentomielisenä en raaski niitä poistaa vaan annan kukkia...ja nyt opettelen pitämään niistä.

Sisäänkäynti pergolaan on Alppikärhön ja Marjatuomipihlajien vallassa, kieputtelen päivittäin kärhöä oikeille uomille

Kauhurinteen oikea puoli alkaa olla siedettävä. Viime syksyn siirtotoimenpiteet ja juurrutushommat alkavat tuottaa satoa. Alaosaan riivin Pikkutalvion pätkiä ja yläosaan tummanpuhuvaa Purppuraheisiangervoa, tai niin piti. Virhe sattui vaan ostostilanteessa, kuvassa näkyy alaosassa olevan Purppuraheisiangervo Diabolon ja yläosassa kasvavan Kupariheisiangervon väriero, Kupari on punaisempi kesällä, mutta syksyllä kummatkin ovat aika samanvärisiä

KuoHuviinikylvetyissä orvokeissa on nyt vihdoin nuppuja

Ja sisäänkäynnin luona äitienpäiväruusu jatkaa kukintaansa