Yöttömän yön näyt

Juhannusruusu kukki villin kivipenkereen päällä. On onnea hipsiä puutarhassa keskikesällä. Seuraavaan kertaan on vuosi taas matkaa. Satoi ja paistoi vuorotellen ja ilma tuoksu kukilta. Hyvin romanttista aikaa. Yönkin valvoin, en tosin puutarhassa vaan sairaan lapsen kanssa.  

Nyt kun katselen tätä kivipenkereen päällä olevaa näkymää niin nolottaa kun arvostelin Loviisan avoimissa puutarhoissa joitakin hyvinkin luonnontilassa olevia puutarhoja...että vähän voisi kitkeä kai..pitäisi muistaa tarkistaa omat nurkat ennenkuin arvostelee muita. 

Kivipenkereen päällä voi siis lymyillä ja kurkistella alas kukkapenkkiin. Sinne on itsekseen kylväytynyt luonnonkukkia ja akileijoja, tietenkin huomasin ensimmäistä kertaa sinne menneen myös vuorikaunokin, kuinkas muutenkaan. En oikeastaan tiedä mitä teen tälle alueelle, siksi se saa rehottaa vapaasti toistaiseksi. Poikani kutsuu aluetta everestiksi. Hah.

Penkereen lopussa vasten naapurin kuusiaitaa tahdoin aikoinaan jotain vaaleaa joten istutin Laikkukirjokanukan, se onkin hieno pensas ja vielä helppokin. Kesällä kaunis kirjavuus ja talvella punaiset versot lunta vasten. 

Penkereen päälle olen istutellut kaikkea sekalaista istuttamisen ilosta (ja naapurinäkymiä peittämään), esimerkiksi kaksi tälläistä syntymäpäivälahjaksi saatua Holger-syreeniä. Kukinto on aika harva tällä, mutta syreeni on saanut nimensä Holger Tolppolan mukaan (jolla Tolppolan taimisto Espoossa), papparaisen joka on sieltä kotipuolestani päin..nostalgiaa..sainkin syreenit lapsuudenystävältäni jonka kanssa pyöräilimme pienenä ihmettelemään taimistoa.

Pihaa olen kiertänyt myötä- ja vastapäivään...pallovaahtera kasvaa kaariportin luona. Kiva ratkaisu puuhimoon kun ei tänne oikein täysikasvuista vaahteraa mahtuisi.

Kurjenpolvi Raven on hienon tumma, pergolassa aluskasvillisuutena kasvamassa

Kiinanlaikkuköynnös on saanut pinkin pilkahduksen lehteensä, pergolassa kasvaa sekin ja pullistelee kukkanuppuja

Pergolan sisäänkäynnin luona eri sävyiset heisiangervot kukkivat nekin pian. Ne kaksi oksaa jotka kevättalvella leikkasin maljakkoon juurtuivat hyvin ja istutin ne toukokuussa maahan. Näitä on siis aika helppo lisätä kotikonstein, ehkä. 

 

Suhteellisen anonyymi on Pallesorvarinpensas, kylläkin kaunis lehtimuodoiltaan ja pienet piperryskukat, mutta syksyllä leimahtaa herkullisimpaan punaan

Osa syreeneistä on kukintansa lopussa jo, kuten tämä Moskovan kaunotar, haalistuneimmillaan valkoinen

Jonkin sortin vartettu syreenipuu on muutaman vuoden takaa, lajikkeesta ei ole tietoa, kukkii ihan hennon vaaleanpunaisin kukin. Minusta tämä näyttää Syringa microphylla superbalta eli Pikkusyreeniltä. 

Siperiankurjenmukat ja päivänliljat kukkivat salaisessa lehdossa

Juhannusmorsian tänä vuonna: Kaarisyreeni

Punaviinin väriset kukinnot haalistuvat vaaleanpunaisiksi myöhemmin

Jalopähkämötkin normaalia korkeampia runsaasta sateesta johtuen, etualalalla vanhimpia keijunkukkiani, niitä persikkaisimpia

Vanhan skeittilaudan kukkasomisteet keskikesää juhlistamassa

Rakastan kuinka koristeomenapuut ovat varttuneet jo aika isoiksi, pergolan luona palvelevat jo pyykinripustustelineinä

Jäljellä on vielä odotus..pionit huojuvat kuunliljapenkereen päällä

Ja Rusokirsikan alla korkeampina kuin koskaan

Ruusuissa on ihania nuppuja. Kuvassa Louise Odierin nuppu, tummassa Austinruusussa Munstead woodissa useampia. Odotan, odotan!

Olen myös nauttinut oman puutarhan leikkokukista, kruunuvuokoista &

Juhannusruusuista

Kukkapenkitkin ovat aika villejä ja reheviä nyt. Pieni kartiovalkokuusi miltei hukkuu sekaan.