Haaveissa violettia, purppuraa & lilaa

Muutamia uusia kasveija on taas hankittu, kukkivat parhaillaan. Tämä on Amerikanvuokko (Anemone multifida) jonka myötä tunnen siirtyväni valkoisesta kaudesta purppuraiseen. Hirveä himo kaikkeen violettiin, lilaan ja purppuraiseen. On kai henkisen kasvun väri. Violetti- nimi tulee tietysti orvokilta. Olenkin erityisen tykästynyt orvokkeihin tänä vuonna. Koskaan aiemmin eivät ole maaliskuussa ostetut orvokit olleet vielä kesäkuun puoltaväliä lähestyttäessä kauniita ja kuin uusia. On ollut niin koleaa. Istutin vuokon kasvihuoneen viereen jossa voi parhaiten ihailla sen kauneutta. Olen huomannut, että tunteella valitut istutuspaikat toimivat jatkossakin parhaiten.

Kevätmessuilta ostettu Blacky -verenpisaranpistokas kukkii nyt, se on aika kaunis. On ensimmäinen verenpisarani.

Tästä kukasta olin ehtinyt haaveilla talven pitkinä pimeinä hetkinä:  Verbascum phoeniceum 'Violetta'.

Istutin sen paraatipenkiin hopeisen keskittymän luo. Olisi kyllä kiva jos näitä olisi useampia, mutta aloitetaan nyt yhdellä. Viime syksynä istuttelin samalle alueelle valkoisia tulikukkia (Verbascum phoenicum Flush of White). Anelen, että ne kukkisivat tänä kesänä..olen niitä vähän arkaillut hankkia kun luin, että ovat kovinkin oikukkaita ja katoavat itsekseen. Muutoin olisivat kyllä ihan unelmakasvejani.

Moskovan kaunotar -syreeni on aika suloinen

Tähtimagnoliaan avautuu uusia kukkia vielä, varmaan kun on niin vilpoisaa

Valkoinen pihasyreenikin kukkii ensimmäistä kertaa, sillä on ikää jo yli viisi vuotta. Aika pitkään joutui odottamaan tällä kertaa. 

Aronialla on herttaiset kukat, aivan kuin pisamia

Akileijojen hurmuriaika on miltei alkanut, tämä on itsekseen tullut tumma kerrottu yksilö, hyvin kaunis mielestäni

Kaupan salaatit siirrän nyrsittyinä kasvihuoneen isoon paljuun ja ne kasvattavat uudet lehdet parikin kertaa

Tomaatit eivät punerru, on niin koleaa ja tuulista aina vain

Jännitän kovasti saataisiinko tänä vuonna ensimmäistä kertaa päärynöitä, kovasti ainakin pörisi kukissa niiden kukoistusaikaan. Löysin niin hyvän ranskalaisen päärynäpiiraan reseptinkin.

Aamuruskon haalenevat kerrotut kukinnot kuistin edustalla aamuauringossa

Hopa ja taivaansini, kukinta miltei ohi tältä vuodelta

Koristeomenat haalistuvat ja purppuraiset terälehdet putoilevat kiviportaille, hyvin romanttista

Pionit ovat hurjan korkeita kevätsateiden vuoksi, huitelevat Rusokirsikan korkealla olevien alaoksien tasolla...voi miten odotankaan nyt pionien kukintaa. Minulla kasvaa vain peruslajikkeita (joista pidän eniten) kuten vaaleanpunaista Sarah Bernhardtia, valkoista Duchesse de nemoursia, aniliinia Bowl of Beautya ja Punaisen lammen kultakala (joka kuvassa oli valkoinen punaisin viiruin, mutta luonnossa haaleanpunainen viiruin). Ostin viime keväänä Festiva maximan ja äidiltä sain tuntemattomia lajikkeita vanhan talon puutarhasta. Ne tuskin kukkivat vielä tänä vuonna. Odottelua tiedossa. Haaveilen vielä jonkun tummanpunaisen pionin hankkimisesta, mutta katson ensin nuo saamani lajikkeet kukkivana.

Cittarin kestokassiin tehty perunaistutus röyhyää yli äyräiden, mitenhän tälläinen mullataan? Saisikohan jo juhannukseksi uudet perunat...en muista vaan koska laitoin nämä multiin. 

Helmipensaan kukinta jatkuu pergolassa, pienempikin puska aloitti kuunliljapenkereessä, kuva tässä alla

Mantelikirsikan kukinnasta nautin ehkä eniten, se on niin kaunis kaikella tapaa. Pieni ja hento, valkoinen ja kerrottu. Adjektiivit loppuvat kesken.