Mitä kuuluu varjopenkille?

Viime keväänä perustin ensimmäisen varjopenkkini, ainokaiseni. Tarkemmin ajatellen olen tehnyt aiemmin yhden edelliseen pihaani, mutten ole varma tajusinko tuolloin sen olevan varjopenkki..olin vain niin innoissani ensimmäisestä omasta puutarhasta. Onkohan siellä mikään hengissä enää...

Siinä mielessä penkille kuuluu ihan hyvää, että kaikki viime vuonna istutetut kasvit ovat vielä hengissä. Mutta yleisilme on kyllä valju, jotain pitäisi keksiä. Sadepäivät ovat hyviä tälläiseen suunnitteluun ja tarkasteluun. Yritin laittaa useimmista kasveista kuvia siilautuvassa (lähinnä aamu-) auringossa ja varjossa. Kasvit näyttävät aika erilaisilta varjossa ja valossa. Täytyy miettiä jotain sitovaa kasvia joka jotenkin kokoaisi kaiken yhteen. Mutta ensiksi katselen miten kokonaisuus kehittyy. Joululta jääneet jouluruusut istutin kaikki tänne aikaisin keväällä ja lehtiä puhkeaa lisää joten katsotaan miten olostuvat varjoon. Jos teillä on hyviä ideoita niin kertokaa ihmeessä :)

Espanjansinililja oli kokeilussa tänä vuonna, kukkiikohan hän monta vuotta putkeen? Olen toistaiseksi laittanut varjopenkkiin vain muutamaa valkoista sipulikukkaa kuten Lumikelloa. 

Toisaalta kaivelin kirjavalehtistä kuunliljaa täydennyskasviksi, en oikein tykkää näistä kauheasti, mutta menee joukossa mukana. Penkki loppuu tässä kulmassa mustaherukkaan joka pitäisi siirtää pois ja laittaa tilalle joskus joku varjon pensas. Haaveilen vielä...

Katvio on tosi rehevä, kukkii vaaleankeltaisin kukin. Viime vuonna kukkanupun ehti nappaista taaperoni. Nyt aion olla tarkkana.

Jaloängelmä Hewitt´s double ei ole vielä koskaan kukkinut, tämähän voi oikeastaan olla mikä vain ängelmä, ei tiedä vielä. Kukkien pitäisi olla kerrottuja & vaaleanliloja. Tämän vieressa kasvaa Syysvuokko Whirldwind joka kukkii valkoisin, myöskin kerrotuin kukin. Lehdet ovat vasta nousseet, kukkii syksyllä vasta. Vähän pelkäsin kasvin häipyneen sateisen talven ja kevään vuoksi, mutta onneksi niin ei käynyt.

Soreahiirenporras -saniainen Lady in red on tykännyt tästä sadekesästä kovasti

Valkokletra on varjossa puolet pienempi kuin sisarensa auringossa paraatipenkissä, ei ole tämäkään vielä kukkinut koskaan. Kukkivatkohan ne Suomessa ylipäätään? Tämä yksilö on valkokukkainen, paraatipenkissä on vaaleanpunainen versio. Taimistoilla olen näitä hypistellyt ja nuuskutellut kukkivina, tuoksu on toden totta kielon, mutta kyseessä on pieni pensas. 

Morsiusleinikki kukkii pikkuisen taustalla, korkeampana

Perhosorvokki Frecklesin toivoisin leviävän paljon, tänä vuonna ostin sille kaveriksi toisen Marketanpuistosta. Olisi kiva saada siitä reunuskasvi varjopenkkiin.

Sitten on kaksi näitä Rotkolemmikkejä (ihana nimi minusta), toinen kirjava ja toinen ihan tavallinen. Haaveilen vielä siitä hopeanhohtoisesta Silver wingsistä tai Jack Frostista. 

Toinen penkin reuna päättyy Jasmikkeeseen ja Mustilanhortensiaan. Niitä ennen kasvaa valkokukkainen Valkovarjohiippa, jonka kukinta on jo ohitse.

Pikkuisen valkoisen puuaidanteen takana kasvaa rypäs valkoista Ukonkello, perinneperennaa joka leviää, mutta pidän siitä vaan niin kovasti. Varsinkin maalla se tuntuu olevan oikea riesa, leviää joka paikkaan. 

u

Kattoa varjopenkille antaa Puistosyreenit, Rusokirsikka ja Pilvikirsikka. Olisin aikoinaan halunnut tavallista syreeniä, mutta tuolloin vuosia sitten ei sitä ollut aitataimena ja siksi puistosyreenejä nyt aidanteena rajalla. Toisaalta hyvä juttukin, ovat jotenkin napakampia ja lehdet paremmin tuulta kestäviä ja ehkä torjuviakin. Tuoksu on onneksi yhtä hyvä.