Isoäidin puutarhoista

Tätä kasvia en usko mummollani olleen -rakastan anemoneja- Anemone coronaria bride eli kruunuvuokko salaattien ja Paris market -pienoisporkkanoiden seassa kasvihuoneessa. Hupi ja hyöty samassa paketissa. 

En ole koskaan tajunnut olevani cottage garden -ihminen. Pidän kyllä paljon sellaisista puutarhoista ja ihailen perinteisiä kukkivia pihoja mutten ole tajunnut, että itsekin sellaisen tahtoisin. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että sinne suuntaan pyyhälletään. Ikääntymisen merkki kai. Siperiankurjenmiekka on oikein passeli kasvi mummonpuutarhaan, sain tuppaan vuosia sitten ystäväni äidiltä, mummoiässä hänkin.

Mummolasta muistan lähinnä isot puut, syreenien tuoksun ja mesimarjat joita napsittiin tienposkesta. Toinen mummola oli perinteinen rintamamiestalon maalaispuutarha. Mitään kovin hienostelevaa ei ollut, mutta pihassa oli suurehko tehty lampi jossa uiskenteli hanhia (pienenä uimme iloisena siellä seassa). Varmaankin pihassa oli juhannusruusu, muutama muu ruusu ja pionit ja päivänliljat, ikkunalaudoilla pelargonit. Ne perinteiset. Eikä ne mummotkaan olleet kovin romanttisia vaan elämän kovettamia kyynisiä työihmisiä.

Mökkipuutarhasta tulee niin erilainen kalskahdus kuin cottage gardenista. Mökkipuutarhasta tulee mieleen metsänpohja, suuret puut ja ranta. Laittamaton paikka jossa käydään vain joskus. Isoäidin kukkapuutarha kuulostaa oikeammalta. Torpanpuutarhaksi jotkut kutsuvat myös. Olen huomannut, että cottage garden tarkoittaa vähän eri asiaa Suomessa kuin skandinaviassa, englannista puhumattakaan. Ruotsissa vaikkapa Isotähtiputki on perinteinen mökinpuutarhakukka. Omasta lapsuudestani en muista yhtäkään mummonpuutarhaa jossa olisi astrantia kasvanut. Laventeli ja salkoruusutkaan eivät oikein. Onneksi jokainen voi tehdä tarvittaessa oman muunnoksensa. Kuvassa oleva Rusokuusama sopii mielestäni hienosti perinteiseen mummopuutarhaan.

Kinusin kultaani tuomaan Illakon kotimatkalla. Sain karmean ison ja ihanan puskan tuoksuvaa kauneutta. En raaski vielä istuttaa maahan, aamulla on luksusta avata kasvihuoneen ovi ja tuoksutella lumoavan orvokintuoksun maustamaa ilmaa. Olen jo vuosia yrittänyt kylvää tätä siemenestä ja joskus onnistunutkin, mutta typeränä kitkenyt sen pois pikkutaimina. Mutta takaisin mummopuutarha-aatoksiin. Isoäidin puutarhassa käyskentelisi varmaan sellainen Tasha Tudor-tyyppinen lempeä mummo. Kauheaa jos vastaan tuleekin vaihdevuosivaivoista kärsivä äkäinen täti. Tai haiseva pappa. Hih. Mummopuutarhan somisteet ovat kauniita jos niissä on ajan patinaa. Sinkki, emali, rauta ja maalattu puu...kaikesta näkyy, että kirpputorilla on käyty ja rahaa ei riitä tuhlattavaksi asti.Vaikka talo olisi ihan uusi niin pihaan voi nopeasti saada aikaiseksi mummonpuutarhan. Vaikka oikeasti vanhan ikääntyneen puutarhan tuntua ei ehkä voi rakentaa vaan se syntyy itsekseen vuosien saatossa.

Väreissä kai tyypillisemmin pastellit ovat edustettuina, mutta omat mummoni tykkäsivät väreistä (tai saivat käsiinsä sellaisia kasveja). Alkukesästä tuoksuvat kielot, kukkivat vuokot, loppukesästä korkeammat malvat ja syysleimut. Ja puutarha kukkii ihan viimeiseen asti, aina talven ensi henkäyksiin. Hyötyviljeltävät kasvit kasvavat kukkien lomassa. On marjapuskat ja mansikat. Kukista tavallisia mummopuutarhan luojia ovat kellokukat, ritarinkannukset, akileijat, neilikat, sormustinkukat ja kurjenpolvet. Köynnöksistä kärhöt ja köynnöskuusamat. Ruusut ja pionit kuuluvat mukaan ilman muuta. Unikotkin, kuten kuvassa oleva sähäkänoranssi kerrottu unikko. Ne kukkivat nyt täällä kaupunkipuutarhassani.

Mummonpuutarhan perennoissa mukavinta on rehevyys ja kestävyys. Ne eivät kupsahda heti pienten vastoinkäymisten edessä. Akileijat ja Päivänkakkarat seilaavat edestakaisin ja juurtuvat minne lystäävät. Niin myös kuvassa näkyvä Lehtosinilatva (jolla on ihana nimi Halfway to paradise, puolimatkassa paratiisiin), sekin kestää vaikka mitä ja vaeltaa minne lystää. Villi mummonpuutarha ei tosin sovi kovin hyvin nyppijämummoille. Luin kerran historiallisesta jutusta, että pisupottien sisältö heitettiin sinne kukkapenkkiin ja toimi ensiluokkaisena lannoitteena. Siihen en ole ihan valmis kuitenkaan. Ennen ei tosiaan ollut vesivessoja eikä muutenkaan tuhlattu niinkuin nyt. Mökinpuutarha on voi olla aika ekologinenkin jos vielä kerää sadeveden talteen.

Itseäni viehättää intohimoisesti mummonpuutarhojen romanttisuus ja konstailematon olemus. Kuvassa oleva Kulta-akileija muistuttaa minusta kovasti narsisseja, niitäkin löytyy usein mummonpuutarhoista, jo vuosien takaa.

Vaikka olen suht kyyninen persoona muuten, on ihanaa kun luonto saa ryöpsähdellä ja kukkia vapaasti puutarhassani. Kauneimmat isoäidinpuutarhat muistuttavat impressionistien maalauksia. Ja minusta parhaita isöäidinpuutarhan kasveja ovat omenapuut, jasmikkeet ja pionit. Ruusuista pidän yhä enemmän ja enemmän, mutta vielä arastelen niitä. Kuvassa on Bourbonruusu Louise Odier jonka nupuista iloitsen parhaillaan. 

Luonnonmukaista ja villiäkin...siinä eivät rikkaruohot niin haittaa..kuvassa on tosin heiniä ja sarakasveja ja tiarelloja. Ainoat liljanikin, en ole niistä kovin innostunut. Ja olen pelästynyt miltei puolikuoliaaksi liljakukoista pelottelevia ihmisiä.

Varjoliljoja on villiintyneenä mummolan puutarhoissa. Omani ovat vielä nupussa, vaaleanpunaiset. Nyt ensimmäistä kertaa on jännän karvaisia nuppuja tummemman värisenä (ei kuvassa), mitähän ne ovat oikein...?

Kurjenpolvet sopivat minusta hyvin nykyaikaisen mummon puutarhaan helppouden ja kauneuden vuoksi. Kuvassa on Kurjenpolvi Orion, kaunis sininen jonka olen istuttanut limenvärisen Poimulehden yhteyteen, ovat minusta yhä niin ihanat yhdessä. 

Akileijat ovat tehneet tänä vuonna mummon Hyvon-alusasun värisiä jälkeläisiä, se nauratti minua kun huomasin. Tänään näin ainakin neljä erilaista ötökkälajia "niissä puuhissa". Rakkaus kuuluu toki puutarhaan, miksei himokin.

Omasta mummonpuutarhastani (täällä sitten joskus mummona käyskentelen ehkä) tahdon villin ja kukkivan. Jotenkin tuntuu, että trendit tulevat ja menevät, mutta mummonpuutarha ei ehkä koskaan mene pois muodista. Ehkä se on kuitenkin niin tavallinen ja siksi ajaton.