Olen lukenut kiinnostuneena keisarinna Joséphinen (Napoleonin vaimo) ruusutarhasta 1700-luvulta. Miten kiehtova tarina, ruusutilaukset ovat kulkeneet Ranskan ja Iso-Britannian väliä kauppasaarrosta huolimatta, sota-aikana! Kartanon puutarha on ollut täynnä toinen toistaan ihanampia ruusuja eri puolilta maailmaa ja ruusuja on myös vilkkaasti lisätty. Joséphine oli oikealta nimeltään Rose, mutta Napoleon tahtoi kutsua häntä hienostelevammin. Olisi ollut kiinnostavaa tietää mikä heidän mahdollisen lapsensa nimi olisi ollut, pari oli kuitenkin lapseton. Josephinella oli aiemman miehensä kanssa tytär nimeltä Hortense (joka avioitui aikuisena Napoleonin veljen kanssa) . Joséphinen Malmaison oli puolestaan Euroopan ensimmäinen ruusutarha. Tarinoiden innoittamana ostin ranskalaisen historiallisen ruusun joka on kasvanut myös Napoleonin ruusutarhassa.
Ihaninta juuri nyt on odotus -ruusujen ja pionien- tarkkailen nuppuja. Lichtfield angel on kermanvaalea David Austinin jalostama englantilainen ruusu. Tuoksu on hyvä, perinteinen ruusuntuoksu.
Toinen Austinruusuni on aivan tumma, miltei veripurppurainen Munstead Wood.
Kivikossa kasvaa jättikokoinen Mustilanruusu Minette, se hyvin yleinen ruusu meillä, ihanat sitruunantuoksuiset kerrotut & vaaleanpunaiset kukat
Ja tuntematon köynnöstävä ruusu talon kivijalkaa vasten, sen kukat ovat ruusunpunaiset
Aleruusut olivat aika lopussa ja lajikkeet eivät mieluisia joten ostin historiallisten lukemisten seurauksena historiallisen ranskalaisen damaskonruusu Madame Hardyn (Rosa × damascena 'Madame Hardy). Lajike on Pariisilaisen puutarhurin jalostama ja hän nimesi sen vaimonsa mukaan. Miten romanttista...Ilmeisesti herra Hardy oli ainakin harjoittelemassa aikoinaan Malmaisonin puutarhassa ja hänen oppi-isänään toimi eräs kartanon puutarhureista. Kukka on kerrottu valkoinen , erittäin kaunis! Ruusu on aika korkea. Aion istuttaa sen kuolleen syyshortensian (nyyh) tilalle betonimuurin luo.
Kukkivat kiviportaat toteutuvat mutteivat ihan sellaisina kun haaveilin. Kilkat somistavat kauniisti
Ja kellokukkia tahtoisin lisää kiviportaiden rakosiin
Mirrinminttu leviää myös minne tahtoo
Kasvihuoneessa Hopealanka ryöppyää yli ruukustaan, laitan sen syysistutukseen varmaankin, orvokit säilyivät niin hurjan pitkään hienoina tänä kesänä
Paraatipenkki on aika kiva nyt, Kääpiöperuukkipensas tuo tummuutta
Ja Keijunkukat myös, hopeaa Nukkapähkämö ja Hopeahärkki, taustalla taitaa olla vielä jotain Marunaa
Purppurakeijunkukat (etualalla Black beauty) ovat aina yhtä ihania, keskellä vaaleamman vihreä kasvi on Valkokletra ja vasemmalla on useampaa eri lajiketta Syysvuokkoa. Keijunkukkien keskelle on juuri nousemassa Jalokello, se kukkii vasta myöhään syksyllä. Olen yrittänyt saada tästä kohdasta pitkään edustavan.
Nukkapähkämöt kukkivat pian, kruunun edessä on keväinen uutuuskasvi Scabiosa black night eli mustakukkainen törmäkukka, siinä on nyt nuput
Kitkentää jatkan päivittäin, välillä tuskastuttaa kovin. Ja uupuneena sisään tullessani huomasin, että minimaailmakin vaatii kohta kitkentää
Olen viettänyt niin paljon aikaa taimistoilla tänä keväänä ja kesänä, että voisin kohta muuttaa sellaiseen. Olen nuuskinut vähän mitä muut ostavat, haistellut trendejä. Yllättävän monen korissa on nyt Syysleimua. Oli jo aikaisin keväällä. Se on yllättänyt minut. Itse kasvihan on ihana perinneperenna. Mutta ei mikään kuvastojen sisäänheittokasvi tai ratsasta trendien aallonharjalla -ainakaan vielä. Pidättekö te syysleimuista?
Minä pidän syysleimuista. Mutta vain niistä vanhoista lajikkeista. Uudet lajikkeet kuihduttavat kukan ruskeaksi ja ne jäävät kiinni kukkaan rumentaen koko kasvin. Vanhoista lajikkeista kukat vain tipahtavat kauniina alas, kun kukinta on ohi. Ja osa vanhoista kestää myös härmää hyvin. Minulla on vain yhtä uutta lajiketta ja voi olla, että sen annan pois jossain vaiheessa. Vanhoja lajikkeita minulla on nyt viittä eri lajia, joista yksi väri voi olla sellainen, josta tulen luopumaan. Vanhat lajit myös leviävät, osa hurjemmin, osa maltillisemmin. Omiani yritän kiirehtiä leviämään, paitsi sitä yhtä, jonka väristä en ole varma..
VastaaPoistaKuinka kauan olet puutarhaasi rakentanut? Lajimäärä on nimittäin niin vaikuttava.
Kiitos vaalean vihreää. En olekaan törmännyt tuohon härmäongelmaan vaikka täällä on yleensä kuivaa. Sinulla onkin paljon eri lajikkeita. Yhteistä matkaa puutarhan kanssa on menossa kahdeksas vuosi, mutta olen kova ostelemaan kasveja...
PoistaTykkään syysleimuista. Oma suosikki on oman pihan alkuperäinen valkoinen syysleimu joka kukkii tiikerililjojen ja ukonhatun kanssa. Siinä mahtava kolminaisuus :)
VastaaPoistaValkoisen lisäksi löytyy aika ärjyn väristä liilaa (en ostaisi uudestaan) ja vaaleanpunaista. Lisääkin syysleimuja mahtuisi.
Kiitos Katja. Valkoinen onkin kaunis ja vielä hyvässä seurassa :)
PoistaIhania tarinoita ruusuista, joskus ne miehetkin osaavat olla romanttisia :) Mulla on valkoista syysleimua, jota kyllä harvensin pois, koska tuntuu saavan härmää joka vuosi. Harmi, koska on kaunis kukkiessaan.
VastaaPoistaKärhöt kasvavat tänä kesänä kyllä tosi hyvin ja keijunkukatkin ovat suuria pehkoja, joten ehkä näistä sateista täytyy olla kiitollinen kuitenkin.
Kiitos Kurjenkello. Voi harmi, että tuli härmäongelmaa. Sateet ovat oikein hyvä juttu, siihen tulokseen minäkin olen tullut!
PoistaOlipas kiva kuulla vähän historiikkia :) Syysleimuista pidän kovasti, niiden tuoksusta tulee aina mieleen perhepäivähoitajamme, jonka pihassa on iiiso syysleimupenkki.
VastaaPoistaKiitos Tiina. Taisi olla mukava pph kun hyvällä muistelet :)
PoistaPidän kyllä syysleimuista, mutta en niitä hyvin yleisesti lämpiminä ja kuivina kesinä vaivaavasta leimuhärmästä. Tuntematon ruususi on mitä ilmeisemmin Flammentanz köynnösruusu.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko. Hitsi tuota härmää, onko se kaikilla lajikkeilla? Ruusu ei taida kyllä olla Flammentanz kun se on punainen ja tämä ruusunpunainen, vanhassa pihassani oli tuo flamme. Vielä arvuuttelen lajiketta :)
PoistaPidän syysleimuista, mutta olen melkein kaikki yhtä lukuun ottamatta joutunut hävittämään. Niiden varret ruskistuivat aina ennen aikojaan, mikä oli todella ärsyttävää. Syysleimujen suhteen kannattaisi varmasti panostaa vanhoihin, hyviksi havaittuihin kantoihin. Kääpiöperuukkipensas on niiiiiiiin söpö! Harmi, ettei se taida menestyä täällä kolmosvyöhykkeellä. Tarinat eri ruusujen taustoilla ovat usein sangen mielenkiintoisia! =)
VastaaPoistaKiitos KesäKukka. Harmi jos Syysleimut eivät aina toimi. Luulen ettei peruukkipensasta ole paljoa vielä kokeiltu Suomessa, jonkun pitäisi olla pioneeri sielläkin vyöhykkeillä! Vaikuttaisi, että tämä matala versio voisi toimia missä vaan lumena alla.
PoistaOlet taas ollut ahkera ja istuttanut vaikka mitä uutta. Pidän syysleimuista. Vanhassa puutarhassamme on jokunen vanha leimu - valkoista ja vaaleaa liilaa.
VastaaPoistaKiitos Riitta. En kyllä ole ollut ahkera, ruusukin vielä istuttamatta....Ihanalta kuulostavat valkoinen ja vaalea lila väreinä, tykkäisin todella.
PoistaKiitos Intianminttu. Minkälaisia syysleimuja hankit? Ne tosiaan houkuttavat varmaan perhosia, hyvä kasvi siinäkin mielessä.
VastaaPoistaTäytyy kertoa että minäkin ihailen syysleimuja. Olisiko niiden suosio siinä, että perinneperennat ovat nyt pinnalla. Kestäviä ja kauniita (tosin kun luin muiden kommentteja huomaan että syysleimuissakin on eroja). En kuitenkaan vielä omista yhtäkään. Niiden sijaan ajattelin tänä vuonna tuoda puutarhaan nukkapähkämön. Sitä olisi hauska silittää. :D
VastaaPoistaKiitos Johanna. Tosiaan perinnekukat muotia ja miksei sitten syysleimukin. Minunkaan syysleimuissa ei ole ongelmia ilmennyt, härmää tms. Nukkapähkämö on tosi ihana, hyvä valinta!
Poista