Ruusuisia unelmia

Rakastan taimistoja! Ne ovat niin erilaisia, mutta kaikki yhtä kiinnostavia. Eikä missään muualla oikein näe kaikkia kasveja kukkivana eri aikoihin. Minulle sopiva taimistoväli olisi yksi viikko. Seuraavan asuinpaikan valitsen taatusti taimistokeskittymästä. Kuvassa on aiemmin ostettu Madame Hardy-ruusu joka kukkii huippukerrotuin nappikukin. Minusta se on todella, todella kaunis. Mutta kärsinkin ruusuhurmoksesta parhaillaan.

Pionit kukkivat ja sataa ja tuulee. Kuten aina. Olisin suorastaan yllättynyt jos ei niin olisi. Duchesse jatkaa ylpeänä. Ja tuoksuu ruusulle.

Sofianlehdon puutarhakeskuksessa hilpaisin pelien tiimellyksessä. Siellä oli toden totta upea kärhö- ja ruusuvalikoima. Ja mukava myyjä. Tunnelma oli tosi erikoinen siellä kerrostalojen keskellä, siirtolapuutarhan kainalossa, upea pieni keidas. Ulkohuussikin siellä oli :). Ostin kaksi kärhöä. Menin vähän sekaisin valikoiman edessä (ja sain toimia varamyyjänäkin muutamalle asiakkaalle jotka pyysivät minulta neuvoja, olin tosi iloinen ja jaarittelin kokemuksistani). Valitsin lopulta kärhöt jotka eivät olleet suunnitelmissani, mutta kiva näinkin. Kuvassa on Fascination, aika upea, nuppu on miltei musta, mutta virallisesti kai oikein tumma sininen kellokukka. Ja se toinen on Heather Herschell, vaaleanpunainen kellokärhö. Se ei kuki nyt joten jäi kuvaamatta siksi.

Mustilanruusu Minette nuppustelee kivikossa, voi harmi jos sateet pilaavat nyt sen kukinnan. Mutta tuskin, on se  sitkeä sissi. Yhden talven vietti jopa mullattomana kasan päällä. Ja nyt kasvaa kuivassa hiekassa. En ole muutoin oikein innostunut näistä "kotimaisista" ruusuista ja toisekseen minua raivostuttaa, että otetaan ulkomainen ruusu omaksi ja nimetään se uudella nimellä. Oikeasti se on joku muu ja seurauksena on vaan nimisotkuja. Ostin taimistoreissulla ranskalaisen historiallisen ruusun myös, olen nyt innostunut niistä. Lajike on Souvenir de la Malmaison, oikea klassikkoruusu. Harmi vaan, että se oli ehtinyt kukkia taimistolla. Kukkien pitäisi olla tiheään kerrottuja ja vaaleanpunaisia. 

Yllätysvarjolilja on myös vaaleanpunainen, mutta eri näköinen ja värinen. Söpöläinen.

Pionit kukkivat sateessa, lajiketta en nyt juuri muista eikä google toimi jotta voisin tarkistaa...samapa tuo. Palataan asiaan myöhemmin.

Tämä on kuitenkin perinteinen Sarah Bernhardt. 

Louise Odier ei pidä kovinkaan paljon sateesta, ei vaivaudu kurkistamaan tämän enempää

Äidin antama pioni on paljastumassa haalean persikkaiseksi, miten jännittävää! Sellaista sävyä ei löydykään omista pioneistani.

Tämä on ihan ruukkuruusu, mutta yhtäkaikki suloinen. Haaleanlila. 

Austinruusu Munstead wood on tosi tumma vaikka kuvassa näyttää aika vaalealle. Pian se kukkii ja tuoksussa on häivähdys mustikkaa. Pitäisiköhän alkaa suunnittelemaan jo uutta taimistoreissua...