Tuntematon Espoo: Villa Elfvik & Laajalahti

Espoo on aika anonyymi kaupunki. Itse olen täällä syntynyt ja varttunut ja silti kuulen usein aivan itsellenikin uusista paikoista. Villa Elfvik on tosin vanha tuttu, mutta tuntuu olevan monelle vieras. Paikka sijaitsee Espoon ja Helsingin välimaastossa, mutta kuuluu Espoolle. Alue on osittain hoitamatonta metsää, osittain niittyä ja kosteaa ruovikkoa Itämeren rannalla. Luonnonsuojelualuetta.

Metsästä löytyy pieni aurinko ja kuu -temppeli

Pitkospuita pitkin on hauska kiiruhtaa

Paikka on aikalailla autio, ainoa ihminen jonka näimme reissullamme oli perhosista tohkeileva papparainen. Vanhalla kivilaiturilla pidimme evästauon.

Lintutornissa voi tarkkailla lintuelämää

Ruovikossa voi nähdä erilaisia lintuja ja hyönteisiä, harvinaisiakin, horisontissa näkyy Helsingin siluetti. Tapasin ruovikon pitkospolulla neitoperhosta tohkeilevan vanhemman herrasmiehen joka kulki järisyttävän kokoisen kameran kanssa. Tietenkin neitoperhonen valitsi laskeutua rinnuksilleni ja kamera lauloi joten jossain perhospotretissa komeilee nyt tissini.

Villa Elfvikin luontotalossa voi käydä kahviossa ja katsella näyttelyn, Itse rakennus on vuosisadan vaihteesta 

Talon yläkerrassa pidetään lapsille luontokoulua

Tietysti sieltä löytyy kaikenlaista jännää: kaapit täynnä ötökkää

Talossa on näyttely (josta ei tarvitse pelätä sen vaihtuvan...sama lienee ollut paikalla toistakymmentä vuotta)

Lehdon kasveista, linnuista ja ötököistä..

Joista on kiva lukea ja katsella esimerkkejä

Linnunlaulua voi kuunnella kuulokkeista

Alueen kartta

Pikkuisia lehmiäkin on..

Joka kesä laiduntavat kyytöt lahdella 

Metsissä voi samoilla vapaasti ja ne ovat täysin luonnontilassa, rungot on jätetty lahoamaan jne

Ruovikon ääni on tosi rauhoittava

Ja mikä hauskinta, koko lysti on tietysti maksuton. 

Jos vielä jaksaa niin lähellä on Akseli Gallén-Kallelan Tarvaspää, ateljeeasunto & kahvila erillisessä rakennuksessa. Pihalla oli tuoksuvia ruusuja...