Heinäkuussa pergolassa

Jostain syystä 23.7. syöpyy mieleeni joka kesä. Yleensä silloin on kuumaa, aurinkoista ja kaunista. Nyt sataa ja tuulee, aamulla oli sankka syksyinen sumu. Erilainen kesä. Odottelen taukoa sateeseen jotta pääsisin lasten kanssa mustikkaan (mahdummeko!?). Olen käynyt taimistolla monta kertaa ostamatta mitään, haistellut vain tuulia. Nyt on tarjolla paljon sellaisia kalliita XL-perennoja joka taimistolla, en olen yhtään innostunut niistä...ostan mieluummin kasvini pieninä ja halpoina, kokeeksi, viihtyvätkö.

Pergolassa on runsautta. Olisiko kuudes vuosi pergolan kanssa menossa, en ole varma. Sille ei ole oikein vuosiin tapahtunut mitään. Kasvit vain kasvaneet. Ja linnut. Minusta paras pergola on sellainen salainen jonka kasvillisuus on kietonut syliinsä ja peittänyt näkymästä. Vastarakennetut pergolarakenteet näyttävät miltei kerrostaloilta ja korskean hallitsevilta. Täällä pergola on kesyttänyt rasittavan tuulen (ennen lensi pyykkitelineet mukkelismakkelis), hoivannut arkoja kasveja ja talvehdittanut niitä ja tarjoaa nyt sadesuojaa hiljalleen. Tänä kesänä oli tarkoitus maalata pergola, mutta sadekesä esti hankkeen. Ehkäpä ensi kesä on aurinkoinen, kuka tietää. Olen muuten miettinyt sanalle "pergola" sopivaa suomennosta ja tykästynyt sanaan köynnöskatos. Ehkei ole asiasisällöltään ihan sama kuitenkaan.

Ennen täällä kasvoi Pohjantähti-ruusu. Mutta se oli liian rehevä ja raivostuttavan runsaspiikkinen, tilalle on istutettu kaksi hempeää köynnösruusua, Cecile Brunner ja New Dawn. Cecile ei kukkinut vielä, mutta on kasvanut hurjasti. Kummassakaan ei ole piikkejä riesaksi asti. Rintamamiestalon korkea sokkeli on rujo, maalasin sen muutama vuosi sitten suklaanruskeaksi. Siksi  olen istuttanut vaaleita kasveja tummaa seinää vasten ettei olisi ihan niin synkkää. 

Kaariportista kuljetaan pergolaan

Kaariportin vieressä kasvaa Pallovaahtera, siinä on kauniit punaiset reunat kesäisin. 

Pergolassa on pieni kulmaus kasveille. Sinne olen istuttanut Mustaseljan, Sirotuomipihlajapensaan, Viiruhelpiä, koristeomena Mustan kaunottaren, Tuoksuköynnöskuusaman, Katsuran ja Rusopäivänliljan. Aluskasvillisuutena toimii tummakukkaiset kurjenpolvet ja lilakukkaiset varjohiipat. Muutama vuonna on kasvanut myös Harmaakäenkukkaa jolla pinkit kukat, mutta se on kaksivuotinen...tänä vuonna ei kuki, mutta teki siementaimia. Ehkäpä ensi kesänä. Kaksi valkokukkaista Punahattua on tuolla seassa myös. Keväällä aina sekalaisia sipuleita. 

Pallerolaukkoja olen ujuttanut mukaan kesäkukkijoiksi. En oikeastaan pidä alliumeista pahemmin, mutta nämä ovat pieniä ja söpöjä. Huitulat varret vaan sade piiskaa helposti lyttyyn.

Kivikon kulmalta voi kurkistaa pergolaan sisään. Tahtoisin itseasiassa blokeerata tämän näkymän tieltä, mutten ole vielä keksinyt miten ja odottelen aidanteena kasvavien Isotuomipihlajien venähtämistä korkeiksi. Punainen kasvi kuvassa on liuskalehtinen Japaninvaahtera joka näyttää kahdelta erilliseltä kasvilta...katkesi lumitalvina lumilapion uhrina. 

Tämä on kevään uutuus: talvenarka Akebia-köynnös, se on tosi ihana, mutta ei ole vielä tietoa kuinka sitten talvehtii. Riippuu varmaan paljon talvesta. Kivikossa ei ole lainkaan multaa, vain hiekansekaista maanpohjaa kaavittuna mistä on saatu. 

Akebia on aika reipaskasvuinen, on lähtenyt kiipimään heinää (Sininata) pitkin. Taustalla näkyy Pikkupilarikataja ja keltainen Happomarja

Kun pystytimme pergolaa niin haaveilin peittävästä vihreydestä ja nyt sitä alkaa odottelun jälkeen olemaan. Ruosteviini on muodostamassa katon ja suojaa jo pyykkejä aika hyvin. Aluksi mietin jos olisi kaistaleen valokatetta laittanut pyykkisuojaksi, mutta onhan se ruma kuin mikä ja vaatisi jatkuvaa putsailuakin. Ehkäpä tulevina vuosina kasvit hoitavat sen homman. Siihen asti suoritan pikapyrähdyksiä pyykkinarulle sateen yllättäessä.

Pihan puolelta pergolaan johtaa kuunliljojen reunustama liuskekivipolku ja ah tuo ihana riesa Suikeroalpi kukkii...se on vaan niin hyvä tälläisissä. Kahdesta kaariportista ensimmäisessä kasvaa Kultahumalaa ja Tuoksuköynnöskuusamaa ja lähempänä pergolaa olevassa Kiinankeltakärhö ja joku muu kärhö jonka lajia en nyt kuollakseni muista. 

Katsura on jo saanut hippusen syysväriä versojensa päihin

Tämän kevään uutuus on ollut pergolan virallisen kukkapenkin muuttaminen kellokukkapenkiksi. Kerrottu kurjenkello La bonne amie ja toinekin pikkuisen erilainen kerrottu valkoinen kellokukka on, Snövit, mutta se ei kuki vielä. Kukkapenkin on muutoin valloittanut vuosia sitten siemenkylvöistä rehahtanut Harsokukka. Se on kyllä kaunis. Luin etteivät ne montaa vuotta kestä Suomen talvea ja kosteutta joten nyt jännitän vähän joka vuosi nousevatko he sieltä vai eivät. Tieto lisää tuskaa jälleen.

Matalampi Herttakello (muistaakseni) Snow dune (eli lumidyyni, kiva nimi). Olen hypistellyt kellokukkia taimistolla koko kesän, mutten ostanut mitään...mietin vielä...kasvihuoneeseen kylvin vähän Maariankelloja ja Pisamakellosta haaveilen...miksei Kissankellokin voisi olla suloinen

Köynnöksistä täällä kasvaa Kiinanlaikkuköynnös. Sen peittävyysominaisuudet ovat aika hontelot, monta vuotta on kasvanut pari metrin mittaan. Odottelen mitä jatkossa tapahtuu sen kanssa.

Hurjan reheväkasvuinen on sen sijaan Vuorikärhö Fragrant Spring, lähtee myöhään liikkeelle, kasvaa nopeasti ja myöhään syksyyn, mutta ei kuki (on kai liian arka). On tässä kietonut lyhdynkin pauloihinsa. 

Katoksi on jo muodostunut myös Makamik -koristeomena jota käytän pyykkitelineenä. Keväällä sen lehdet ovat punaisia, mutta kesällä enemmänkin punavihreitä. Lehtien väleistä voi tiirailla sinitaivasta.

Ja vanha tuttu Hagley Hybrid kasvaa täällä myös. Näitä aleostoksia, sattumalta valittuja jotka ovat onneksi kotiutuneet pergolaan

Pergolassa on piipitys lakannut. Neljäs ja viimeinen (luulisin) poikue on lähtenyt maailmalle. Olohuoneen ikkunasta nähtiin kun tärähtäneen näköinen varpusen poikanen lähti äidin ja ehkä isänkin kannustamana lentoon ja pergola hiljeni. Aiemmat pesijät olivat sinitinttejä. En vieläkään ymmärrä miten mahtuvat siitä hurjan pienestä tolpan aukosta sisään koko perhe. Mutta siinä nyt pesivät vuodesta toiseen. Luulen, että elämme pienesti symbioosissa. Linnut napostelevat toukkia ja kirvoja pergolan kasveista. Alkukesän tuttu omenankehrääjäkoipopulaatiokin katosi yhtäkkiä. 

Hei päivän kysymys eräästä huomiosta vielä; miksei saa valittaa säästä? Se tuntuu ärsyttävän hirmuisen monia. Itse olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen, mutta ei minua kyllä haittaa yhtään jos joku kaipaa lämpöä ja aurinkoa välillä ja tuo sen julki. Säännöllisen epäsäännöllisesti kohtaa ihmisen joka on raivostunut muiden säävalitukseen. Jännä juttu.