Kytätään kasveja ja puutarhoja

Törmäkukka Chile Black ei ole musta vaan viininpunainen valkoisilla pilkuilla. Niin söpö. Sopii hienosti purppurakeijunkukkien ja peruukkipensaan väritykseen paraatipenkissä.  Ja penkin taustalla on nyt se uusi tumma koristeomenapuu tuomassa jatkumoa mukamas. 

Jaloängelmä on herttainen, mutta näitä pitäisi olla monta jotta näyttäisi joltain (Chinese meadow rue englanniksi, ihana nimi, toisinkuin ängelmä josta tulee mieleen väkisin änkeäminen), Olipa kiva kuitenkin nähdä se kukkivana. Hewitt´s Double on hän. 

Sisäänkäynnin luona on kesäisin vain vihreää, se rauhoittaa minua kukkahörhöilemästä liikaa. Saniaisia, Mahonia ja Jouluruusuja. Ainoa kukkija Perhoangervo lopetti jo. Se kaatuili koko kukinta-aikansa kuin humalainen ja alkoi käydä jo hermoilleni

Tästä en uskalla sanoa enää nimeä...talon alkuperäisiä...taimistolla tiirailin lehtiä ja epäilen, että olisi kuitenkin Harmaamalvikki eikä Ruusumalva (joksi olen aiemmin kutsunut). Lehtimuoto on erilainen. Ihana jokatapauksessa ja ainoa takuuvarma asia on, että on Malvakasvi, pidän niistä. Kylvin siemenestä Tarhajalomalvaa viime vuonna, ne eivät kukkineet vielä tänäkään vuonna vaikka hengissä ovat...odotan kovasti...vaaleanpunaisia nekin

Pergolassa Hagley Hybrid -clematis vihertyy. Tässä huomaa hyvin leikatun ja leikkaamattoman kärhön välillä. Tänä keväänä pätkäisin alas ja kukkii nyt koko matkalta, aiemmin on kukkinut vain yläilmoissa.  Leikkaaminen kannattaa, luulen. 

Pihan perällä, salaisessa lehdossa...jolle ei ole tapahtunut mitään...kuvassa on noin nelivuotias itse puuksi leikelty punaherukka. Minulla on myös muotoilun alla viherherukka.

Keväällä maljakkoon leikatusta oksasta aloin muotoilla samanlaista mustaherukkapuuta. Tämä on tosi hauska harrastus (joka vaatii vähän kärsivällisyyttä ja minivähän viitseliäisyyttä). Varresta kaikki sivusuuntainen kasvu pois, halutulle korkeudelle latvaan leikkaus ja vuosittain typistys niin tuuheentuu. 

Ihanat ruusut, yritän talvettaa ne kuistilla. Kiva tulla kotiin kun ruusut tervehtivät. 

Keijunmekko on syksypainotteinen kasvi, roihahtaa täyteen kasvuun vasta aina näin myöhään. 

Keijunmekko on lähtenyt kiipimään ylöspäin...itämaiseen lyhtyyn. Minusta on niin hauska yhdistelmä, perisuomalainen koivu ja itämainen lyhty

Sisällä orkideat kukkivat, yleensä ovat kukkineet vasta jouluisin, nyt on maailmankirjat sekaisin

Pallohortensiat, uhkeita niinkuin aina

Punaiseksi paljastui ainoa liljani, se on tosi herkku. Punainen on lempivärini, mutta puutarhassa se ei juurikaan onnistu. Kaikki istuttamani punaiset kasvit kuihtuvat tai lopettavat kukintansa. Tiedä sitten missä vika. 

Tallustelin muuten vähän naapurustossa tiirailemassa pihoja ja paikkoja (Laaksolahti on alue). Taidan olla oikea naapurikyttä. En voinut kuvata taloja ja pihoja vapautuneesti (ne maksavat lähemmäs miljoona euroa, ei ole varaa mahdollisiin oikeudenkäyntikuluihin, hih). Toisen talojen kuvia ei minusta ole sopivaa laittaa nettiin. Mutta huomasin taas miten varakas suomalainen ilmeisesti tahtoo asua, metsän lähellä ja järvinäköalalla kaupungissa. Se kertoo jotain luontosuhteestamme, olemme niin hiljan urbanisoituneet, luonto on vielä meille tärkeä. Juoru: presidenttimme talo on myös täällä. Yhden autiotalonkin löysin, pihalla elämänlanka kulki joka paikkaan ja Jättiputket olivat miltei talon korkuisia. Seuraavalla iltakävelyllä huomasin jonkun käyneen katkaisemassa niiden kukinnot. Ihmiset välittävät. 

Kuvat ovat valitettavasti tosi huonoja, mutta tälläinen kiva rinne/kivikkoratkaisu jota kukaan ei hoida ja silti se on kivannäköinen vuodesta toiseen. Hopeahärkkiä, maksaruohoja matalana ja korkeana näyttäisi kasvavan.

Ja niistä kahden euron köynnösostoistani jäi mainitsematta yksi jonka nimeä en sillä hetkellä muistanut. Mietin juuri miten se talvehtii Suomessa ja sattumalta löysin kävelylläni oikein rehevän yksilön. Onpa se hieno. Muuritatar eli Fallopia on kyseessä, luulisin. 

Ruusupysäkinkin löysin, tuossa on varmaan kiva odotella bussia, ruusujen tuoksussa

Ihana pieni puro ja luonnonsaniaisia, kävelysilta kulkee tästä yli

Hatara kuva, mutta yhdellä pihalla on tälläinen jo vanhempi koristeomenapuu joka on varmasti Royalty, se on upea. 

Metsikkö on täynnä siirtolohkareita, ne ovat olleet hiidenkirnujen ohella superlemppareitani aina. Jääkausi kiehtoo. Nythän se on kai tulossa uudemman kerran. Iso siirtolohkare on tägätty, ihmiset inhoaa näitä töhryjä, mutta minusta ne ovat taidetta ja kuuluvat kaupunkimiljööseen (miksei maaseudullekin)

Erään taloyhtiön hurmaava matontamppausteline jonka ylle riippakoivu kaartuu. 

Takaisin omaan puutarhaan. Naapurin katti oikaisee usein pihamme poikki. Katsokaa tuota ilmettä, hän on välillä tosi närkästyneen näköinen kun joku akka hyppelehtii hänen reviirillään. Kissat, niitä on vain pakko rakastaa. 

Minä kutsun näitä Marianunikoiksi (Papaver Maria)! Marian koti -ja puutarhan unikot, monelle tutut! Mutta miksi oi miksi niistä tulee minulla puolikerrottuja kun kaikilla muilla on upean pörhelöisiä. Kauniita ovat näinkin kyllä, en valita. 

Kesän ihanin yhdistelmä tuli Harsokukasta ja mustavalkoisesta Sinisievikistä joiden yllä kasvavat tummat ja vaaleat tuoksuherneet.