tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kauneinta tänään

Viime päivinä olen miettinyt kuinka  kauniita kasvit ovat (ihmiset eivät ole aina yhtä ihania). Kasvi voi olla vaikka kuinka erikoinen tai harvinainen, mutten silti halua sitä ellei se ole minusta kaunis. Siinä kai tärkein kriteeri kasvien valintaan, Jasmike Minnesota Snowflake täyttää kriteerit kirkkaasti: kukka on puhtaanvalkoinen ja kerrottu. Lisäksi se vielä tuoksuu hyvälle. 
Lehtovuokkokin on sievä, heteet ovatkin miltei sähkönsinisiä. 

Kerrotut Kurjenkellot (Campanula persicifolia La bonne amie=hyvä ystävä) on kuin paperista leikattuja kukkia

Munstead wood -ruusu on tumman purppurainen, valokuvassa muuttuu vähän vaaleammaksi. Tuoksu on hurjan hyvä ja leijuu koko puskan yllä makeana.

Clematis Integrifolia Fascination, upea ja tumma kellokärhö

Pallohortensiat aloittavat pitsikukintoineen
Punaisen lammen kultakala (Fen Chi Jin Yu), luulin ostaessani sen olevan valkoinen, mutta väri on vaaleanlila ja paikoittain vaaleanpunainen. 
Alushame lähikuvassa, se on hieman tummempi kuin kukka päältä. Olen vieläkin sitä mieltä, että pioneissa vanhassa vara parempi. Uutuuslajikkeita marssitetaan kyllä esiin dollarinkuvat silmissä, mutta oikeasti ne vanhat perinteiset lajikkeet ovat minusta vastustamattomia...
Kuten perinteinen Sarah Bernhardt. Helpoin kukka kuvata. Mahdoton epäonnistua. Tukeutuu tänä vuonna koristeomenaan ja on suloinen näky pienten tummanpunaisten omenoiden kanssa
New Dawn-köynnösruusu. Vaaleanpunaiseksi sanotaan, mutta minulla väri on kyllä ihan haalea aprikoosi.
Pionit sopivat hyvin yhteen Isotähtiputkien kanssa
Nietospensas on hento ja herkkä, kaunotar. Valmistautuu todella hitaasti kukintaan. Odotellaan.

Näistä koko kauden tummista kasveista saan kyllä paljon iloa ja väriterapiaa, kuten Mustaluumusta (Prunus Cistena)

Ystävän äidin kanssa harrastamme joskus taimivaihtoa, minä annoin hänelle Mustilanruusun ja sain vastalahjaksi Punalehtiruusun. Olen hurjan iloinen tästä! Istutin sisäänkäynnin yhteyteen kun pitäisi kestää varjoa ja kuivuuttakin jonkin verran. Luin, että voisi toimia köynnösruusunakin ja yritän nyt sitä. Kaipaan juuri tummuutta vaaleaa seinää vasten. 

Purppurakeijunkukat taisivat olla ensimmäinen ihastukseni kohde ja kun muutin tänne ja onneksi niin, helpompaa ja parempaa perennaa en ehkä ole vielä löytänyt. Aina kaunis, kestää kuivaa, kestää sadetta, paahdettakin. Lajike on Midnight rose, oma lempparini keijunkukistani. Väri on ihan tumman lila ja pilkut ovat rosaan vivahtavia. Yleisilme on tumma.

22 kommenttia:

  1. Ihania kasveja siellä taasen! Minullakin pitäisi olla tuo lehtovuokko, mutta viimeksi kun sitä tiirailin en sitten millään löytänyt heteistä sinistä!? En olekaan nyt pariin päivään käynytkään kyseistä kukkaa ihastelemassa, joten täytyykin tehdä se heti aamulla. Jospa olisi heteetkin sinistyneet tällä välin :) Mihin tämä aika oikein vilahtaa kun ei kerkiä kukkiakaan ihailla, saatika kuvata:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Voi että, miten et ehdi ihailla kukkasiasi? Toivottavasti kerkeät vähän lomalla nauttimaan puutarhastasi

      Poista
  2. Tarhakeijunkukalla on todella kauniit lehdet: sekä väri että muoto. En tiennytkään, että on olemassa kerrottuja kurjenkelloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Minullakin tämä kerrottu on ihan uusi kokemus, jännä paperikukka vain

      Poista
  3. Punalehtiruusu on kaunis, se on yksi minun ruususuosikeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Se on kyllä tosi kaunis, kiva kun sinullakin on

      Poista
  4. Olen huomannut sen kun sitä itse ihailee kukkia ja luontoa lähietäisyydeltä ja huomaa kaikkia ihania pieniä yksityiskohtia ja on niistä haltioissaan, mutta jotkut taas eivät tunnu huomaavan edes vuodenaikojen vaihtumista, saati sitten yksittäisten kukkien kauneutta.

    Olen samaa mieltä, vanhat pionit kunniaan! Ihana nimi tuolla yhdellä, tuo lammen kultakala :D. Minun pitää odottaa vielä muutama vuosi ennen kuin selviää onko röttelön pihan mystinen pionivauva Sarah Bernhardt vai joku muu. Vaaleanpunainen sen emopioni kuitenkin oli kuulemma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Elmeri! Sinä tajusit niin hyvin mitä tarkoitin...tuntuu, että jotkut ihmiset ovat immuuneja luonnon kauneudelle. Vanhoja pioneja pitäisi hehkuttaa enemmän! Jännää sinun pionisi kanssa, minäkin odotan tulosta :)

      Poista
  5. Joo, kaunis kukan olla pitää, että pääsee puutarhaan;)

    VastaaPoista
  6. Totean ehkä sadannen kerran, että mikä kasvien aarreaitta sinulla onkaan. Tuo kärhö Integrifolia Fascination näyttää tummuudessaan ihan joltain metallikoristeelta. Se selvästi puhuttelee minua. Täytyy kirjoittaa nimi ylös, että osaa sitä metsästää jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Hyvin sanottu tuo metallimaisuus, se kuvastaa kärhöä luonnossakin. Olisi mukava jos pääsisit joskus sinne Sofianlehdon puutarhakeskukseen Helsinkiin, loistavat kärhövalikoimat!

      Poista
  7. Joka päivälle riittää kauneutta ja onneksi vielä pitkään! Aivan ihana tuo tumma kärhö, kyllä kellokukkaiset voittavat suurikukkaiset mennen tullen. Minäkin istutin New Dawnin viime vuonna ja luulin ettei se selvinnyt talvesta. Nyt se on alkanut kasvaa, jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Minä kyllä tykkään niistä isokukkaisista kärhöistäkin kovasti. Ihana juttu, että Dawnisi on hengissä, ehkäpä se kukkii pian

      Poista
  8. Ihania, kauniita ja romanttisia! Mites ton kerrotun kurjenkellon kanssa, onko se vaan kaksvuotinen ja tuleeko siementaimista kerrottuja vai taviksia? Keijunkukat on ihania ja helppoja, niitä olen haalinut monia, hih. Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello! Minulla on kurjenkello vasta ekaa vuotta, sen pitäisi kyllä olla ihan perenna, mutta katsotaan, voin raportoida. Keijunkukat ovat ihania. Ja haasteesta olen todella otettu ja iloinen, KIITOS ♥

      Poista
  9. Oih ja voih, mitä ihanuuksia jälleen...Ihanaista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  10. Olen varmaan niin noviisi näissä pioniasioissa, kun minusta monet pionit näyttävät ihan samalta ;) Pikkuisen raidaan voit huomata erona ja nimi on toinen. Minulla taitaa muuten olla myös tuota Fen Chin... pionia. Ei vielä kuki.
    Todella herkkä yhdistelmä pioni ja tähtiputki, aah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi, nimet vain vaihtuvat, mutta ulkonäkö ei juurikaan. Täällä alkaa olla pionien kukinta jo ohitse, ihanaa kun sinulla vielä edessäpäin...

      Poista